Lisää Hannan muistoja – sodasta, ja omiani Sundista & Vårdöstä

Tänään koin saunan jälkeen toipuneeni jo niin paljon pääsiäisen alkamisesta (meillä ortodokseilla se kestää helluntaihin asti), että kaivoin esiin Alicen nauhat. Mutta mitä löysinkään niiden lisäksi? Kokonaisen nauhan eli noin kaksi tuntia lisää Hannan tarinoita! Tämä aiheutti ristiriitaisia tunteita: olin jo mielessäni valmistautunut Aliceen, ja siihen että pääsen mahdollisimman nopeasti etsimään alivuokralaishuonetta ja työskentely-ympäristöä Ahvenanmaalta.... Joopa joo......no..mitäs....

Löysin taas lisää aarteita......

Periaatteessa kaikki lisämateriaali, joka on autenttista, on arvokasta, koska sitä ei ole muualla kuin minulla. Sen verran kelasin nauhaa, että pääsin kohtaan, missä kyselen Hannalta pelottiko sota? Ei kuulema pelottanut. Hannan mukaan ainoa asia, mitä lapset pelkäsivät oli se, että he joutuvat muuttamaan sodan takia saarelta pois.

Kun matkustaa päivälaivalla  Turusta Maarianhaminaan, Jungfruskär näkyy selkeällä ilmalla hyvin laivalle. Se on tuo luotojen takan oleva pieni saarityhmä. Tästä vinkkelistä näkyy Storalandet. Sieltä kallion päältä Hannakin aikoinaan ihmetteli sodan käyntiä.

Sodan näkymisen Hanna muistaa niin, että eräänäkin iltana he olivat viettämässä kotona aivan tavallista iltaa jokainen omissa askareissaan. Yhtäkkiä kaikkialla oli valoa. Pihallakin oli aivan valkoista, valo oli todella huikaisevan voimakas. Turkuun oli pudotettu niin iso pommi, että se valaisi kaukaisen Jungfruskärin saaristonkin.

Toisinaan Jungfruskärin asukkaat kiipesivät Storalandetin puolella korkealle mäelle seuraamaan sodan käyntiä – sinne näkyivät Turun pommitukset. Kalliolta näkee myös Ahvenanmaalle – Kökarin lisäksi myös pääsaareen, Bomarsundin suuntaan. Bomarsund on se paikka, jossa käytiin se Oolannin Sota, mistä on se kuuluisa laulukin tehty. Linnoituksen rauniot ovat edelleen Sundin kunnassa Ahvenanmaalla. Se tuhottiin vuonna 1854. Sieltä on kuljetettu tiiliä mm. Uspenskin Katedraaliin sen rakennusvaiheessa.

Palanen Prästön ortodoksista hautausmaata. Kunnostimme sitä usean vuoden ajan talkootyönä. Tänne on todennäköisesti haudattu niiden ihmisten ruumita, joiden kuoleman ainakin muutama jungfruskäriläinen on kuullut veden kantaman taistelun ääninä.

Talkooleireillä olemme toimittaneet kesäisin Prästön hautausmaalla isä Markku Salmisen johdolla panihidan sodassa kuolleiden ihmisten sielujen puolesta. Hautausmaalta löytyy myös nimettömien lasten hauta.

Pala Bomarsundin linnoituksen rauniota.

Olen päässyt osallistumaan ystävieni kanssa myös Akatistokseen Bomarsundin linnoituksen raunioilla. Tässä kuvassa ylidiakoni isä Juha Lampinen.

Tunnelmakuva Akatistoksen jälkeen. Akatistos on  ortodoksinen rukouspalvelus.

Kukkia Vårdössa.

Muistomerkki Vårdössä. Koska postia on ajettu Vårdöstä Kumlingeen, niin todennäköisesti matkalla on käyty myös Jungfruskärissä. Jungfruskär oli aikaisemmin osa Ahvenanmaata.

No eihän tämä minun projektini pariin lisäviikkoon kaadu, kunhan se ei siirry vuodella tai kahdella. Ja voinhan minä alkaa etsiä kortteeria jo Hannan haastattelun purkuvaiheessa. 

Tähän lippaaseen päätyvät kaikkki kuunnellut ja kirjoitetut haastattelut. Jossain vaiheessa sen kansi ei enää aukea.