Etiäisiä, kummituksia ja fantasioiden luomia hallusinaatioita

Tahdon kuulla kummitustarinoita. Kun kysyn niistä, Hanna sanoo, että Alice varmasti kertoi minulle mitä kaikkea täällä on tapahtunut. No, sanon Hannalle, että Alice sanoi, ettei täällä ole kummituksia. Tämän kuultuaan Hanna sanoo, että kaikilla saarilla on yleensä omat kummitusjuttunsa, mutta Jungfruskärissä ei ole minkäänlaista kummitushistoriaa.

Jungfruskärin lehdossa

En usko häntä. En sano hänelle mitään vaan olen aivan hiljaa ja odotan.  Hetken kuluttua Hanna alkaa kertoa, että varsinaisia kummituksia ei ole, mutta Jungfruskärissäkin on nähty unissa tulevia tapahtumia. Ja tietenkin joku on aina vain tiennyt, että kohta tapahtuu joku tietty asia. Ennalta tietäminen on ollut aivan arkipäiväinen asia Jungfruskärissä. Ja sen lisäksi ihmiset näkevät kaikenlaisia asioita ja olentoja omissa fantasioissaan.

Savutanssija Jungfruskärin lehdossa

Oi luoja, olen niin iloinen että osasin pitää suuni kiinni haastattelun aikana!

Aurinkokello ja takana usvan keskellä Jungfruskärin Hamnö

Jatkan nauhan kuuntelua. Ja Hanna jatkaa tarinan iskemistä: veljeni kertoi minulle vanhasta postinkuljettajasta, joka yöpyi veneessään. Postimies heräsi yöllä siihen, että joku koputti veneen etuikkunaan. Kun hän meni katsomaan, niin ulkona ei ollut ketään. Tuuli oli koputtanut ikkunaan. Tämän jälkeen mies meni rannalle katsomaan ja tarkastelemaan tilannetta. Hän huomasi, että veneen takana oleva kiinnitysköysi oli irronnut itsestään.

Outoa tässä oli se, että myös Hanna oli itse nähnyt kuinka postimies kiinnitti veneen kunnolla ja solmi köydet huolellisesti – ne eivät olisi voineet avautua itsestään.

Tämä tapahtuma oli Hannan mukaan etiäinen. 

Itse ajattelen, että joku varoitti koputuksella vaarasta, ja ilman tätä varoitusta vene olisi saattanut lähteä ajelehtimaan kovassa tuulessa keskelle kihtiä. Postinkuljettajan nukkuessa se olisi saattanut upota myrskyn riehuessa.

Tuntemattoman aluksen mastot.