Nostelin jalkojani rivakkaan tahtiin ja kulkuni suuntautui pyöräni luokse, jossa lintu-koira-naiset olivat juuri asettumassa autoon. Pyöräilin hetken auton perässä, mutta se katosi nopeasti näkyvistä. Olin taas yksin.
Tämä on itse valittua yksinäisyyttä ja siksi upeaa sekä ylevää.
Käännyin seuraavalle tielle ja minut ympäröi koivikko molemmilta puolelta.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Kun katsoin koivuja aloittaen alhaalta ylös, niin näytti aivan kuin ne olisivat ensin kumartaneet minulle ja sitten tanssineet. Meinasin kirjoittaa he - niin persoonilta puut näyttäytyivät minulle.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Ymmärrän nyt hyvin satukirjojen kuvittajia. Kuvat on helppo löytää luonnosta, siinä ei tarvitse hirveästi mielikuvitusta edes käyttää. Sielun pitää olla auki, niin kaikki näkyy itsestään.
Oli aika kuunnella mitä puut kertovat.
Sen jälkeen jatkoin matkaa ja päätin jättää polkuyörän tien varteen siksi aikaa kun käyn rannalla.
Matkalla huomasin jonkun eläimen rintakehän luut. En tiedä minkä lajin edustajan luista on kysymys, mutta aika suurikokoinen eläin on ollut kyseessä. Melkein tunsin eläimen hengen vaeltavan metsässä. Ehkä sillä oli asiaa minulle.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Meri oli edessäni. Olin jo vapaa rannalle saaapuessani. Tieto ympäristön kanssa intuition avulla keskustelemisesta lävisti minut ja sitten vain kuuntelin koko kehollani.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Joku toinen näkee tässä vain harmaan kivisen rannan, lehdettömiä puun oksia, vettä ja kauempana muutaman saaren. Minä sulin maisemaan, tuuleen, meren tuoksuun ja laineiden liplatukseen.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Tunsin olevani yhtä kaiken kanssa. Koivut olivat saaneet tämän siirtymisen aikaan. He laukaisivat sen minussa. Nyt tahdon ehdottomasti käyttää muotoa he.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Oli aika jatkaa matkaa. Olin saanut sen mitä lähdin hakemaan, kaipasin ja tarvitsin eniten: yhteyden luontoon. Tunteen siitä, että olen osa sitä ja yhtä sen kanssa.
Pyörässäni ei ollut lamppua ja olin jättänyt huomioliivit kotiin. Olisi vaarallista pyöräillä maantiellä tummissa vaatteissa pimeän aikaan.
Loin jäähyväisiksi pitkän katseen rannan kivikkoon.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Näköalatornia etsimässä
Päätin etsiä vielä sen näköalatornin, jonka muistin nähneeni jossakin kartassa täällä päin. Käännyin takasin päin tiellä ja pyöräilin sen loppuun. Sitten ajelin kärrypolkua eteenpäin, kunnes se muuttui niin pieneksi poluksi, että minun oli talutettava pyörää.
Vastaani tuli oimtuisen näköinen kanto.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Lenkkeilijä ilmestyi yllättäen vastaan ja sain tietää, että jonkun matkan päässä yläpuolella kulki tie. Ei tehnyt yhtään mieli kääntyä takaisin ja ajaa samaa reittiä uudestaan. Olkoonkin, että maisemat näyttävät erilaiselta kun tulee eri suunnasta.
Työnsin pyörää metsässä. Kallioiden päällä olevat sammalet ja jäkälät luisuivat kun niille astui. Ymmärsin, että metsäosuudesta ei tulisi helppo. Mutta en minä ollut tullut tänne mitään helppoa elämää elämäänkään.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Pysähdyin jo hiekkatielle kääntyessäni opastaulun eteen ja ymmärsin että alueella oli ollut noin sata vuotta sitten venäläisen armeijan tukikohta. Ahvenanmaalaiset eivät ymmärrettävästi olleet asiasta oikein innoissaan, mutta ovat kuitenkin rakentaneet hienot opasteet raunioille.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Löysin siis sen näköalatornin, mikä oli kummitellut mielessäni.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Portaiden kipuaminen tuntui mukavasti jaloissa - olinhan pyöräillyt jo melkein 30 kilometriä ja tarponut fillaria mukanani raahaten metsässä jo jonkin aikaa.
Ylhäällä tornissa oli viehättävä postilaatikko, jonka kätköistä löytyi vieraskirja.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Maisema alla oli jotenkin järkyttävä raunioineen päivineen.
(Copyright: Lumikki Laine) |
|
Kun nostin katseeni, niin ymmärsin miksi venäläiset olivat valinneet juuri tämän paikan armeijan patteristolle.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Eväät syötyäni kipusin alas tornista ja jatkoin matkaa vanhaa tietä pitkin. Aikaisemmin tie oli ollut seitsemän metriä leveä, mutta suljettuaan patteriston venäläiset rakensivat kivikasoja tien keskelle ettei vaan kukaan muu voisi käyttää sitä.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Alueen puissa kasvaa naavaa. Jonkin tiedon mukaan se kertoo siitä, että alueella on puhdas ilma.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Oli aika taas hypatä pyörän päälle ja polkaista kohti Maarianhaminaa.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti