Päätin suunata Ramsholmeniin, sillä se oli lähempänä. Tie jatkui (se jatkuu Maarianhaminasta Eckeröön asti) ja minä poljin eteenpäin. Tuli tunne, että olen ajanut Ramsholmenin ohitse. Maisemat näyttivät vierailta.
 |
| Ymmärsin ajaneeni reilusti ohitse, kun näin nämä kyltit. (Copyright: Lumikki Laine) |
Päätin mennä katsastamaan millaistä Kungsössä on. Olen joskus aikasemmin miettinyt retkeä sinne. Arvioin ehtiväni vielä valoisan aikaan takaisin Maarianhaminaan.
Poljin innokkaasti eteenpäin, kynnettyjen peltojen tuoksu kantautui sieraimiini, sain laitumilla olevilta hevosilta pitkiä katseita osakseni ja lokit kirkuivat. Tämä se vasta on elämää!
Silmiini osui kiviset pellot. Mitäköhän niissä kasvatetaan? Ja millaista niitä on kyntää? Vanha raamatun sanalasku, otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava, tai jotakin sinne päin, tuli mieleeni. Ja Advird Mörnen vanhat romaanit.
Saavuin taas risteykseen ja nyt piti jälleen valita suunta. Huomasin puun alla kuitenkin jotain erikoista.
Pysäytin pyöräni. Edessäni oli pieni lasiovinen kirjahyllly. Mahtoivatko kyläläiset pitää kirjastoaan täällä? Menin lähemmäksi ja sihtasin katseeni pieneen paperinpalaan kirjahyllyn vasemmanpuoleiseesa lasiovessa.
Kysymyksessä onkin kaikille avoin kirjasto, johon ei totisesti tarvitse mitään kirjastokorttia. Tutkin sisältöä ja nappasin mukaani ruotsinkielisen teoksen Dalai Laman ajatuksista onnellisuudesta.
Heitin kirjan pyörän etukoriin ja jatkoin matkaa.
Vapaus hiipi sisääni. Tämä on juuri sitä Ahvenanmaata, jota rakastan. Yllättäviä asioita, sellaisia joita ei tiedä olevan edes olemassakaan ihmeellisen valon ja ihanien ihmisten lisäksi.
Sitten silmiini osui jotain tuttua ja viehättävää: vanha kunnon maakellari! Sellainen, missä asuu peikkoja ja muita ihmislajista poikkeavia olentoja. Joskus vielä kurkistan tuollaiseen sisälle.
Yhtäkkiä tunsin matkustaneeni ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Shellin huoltoasema oli mielenkiinoinen, mutta nyt minä kaipasin meren rantaa, tuulta ja kaislikon suhinaa.
Joten matka jatkui.
Ilman karttaa pyöräilyn ilo on juuri siinä, että ei tiedä tarkkaan mistä on tulossa ja minne on menossa. Toisaalta - pystyisin soittamaan heti jonkun ystäväni noutamaan minut jos tilanne kävisi liian vaikeaksi.
Poljin innokkaasti eteenpäin, kynnettyjen peltojen tuoksu kantautui sieraimiini, sain laitumilla olevilta hevosilta pitkiä katseita osakseni ja lokit kirkuivat. Tämä se vasta on elämää!
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Silmiini osui kiviset pellot. Mitäköhän niissä kasvatetaan? Ja millaista niitä on kyntää? Vanha raamatun sanalasku, otsa hiessä sinun on leipäsi ansaittava, tai jotakin sinne päin, tuli mieleeni. Ja Advird Mörnen vanhat romaanit.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Little free library
 |
| Tässä risteyksessä on jotain erikoista. (Copyright: Lumikki Laine) |
Saavuin taas risteykseen ja nyt piti jälleen valita suunta. Huomasin puun alla kuitenkin jotain erikoista.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Pysäytin pyöräni. Edessäni oli pieni lasiovinen kirjahyllly. Mahtoivatko kyläläiset pitää kirjastoaan täällä? Menin lähemmäksi ja sihtasin katseeni pieneen paperinpalaan kirjahyllyn vasemmanpuoleiseesa lasiovessa.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Kysymyksessä onkin kaikille avoin kirjasto, johon ei totisesti tarvitse mitään kirjastokorttia. Tutkin sisältöä ja nappasin mukaani ruotsinkielisen teoksen Dalai Laman ajatuksista onnellisuudesta.
Heitin kirjan pyörän etukoriin ja jatkoin matkaa.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Vapaus hiipi sisääni. Tämä on juuri sitä Ahvenanmaata, jota rakastan. Yllättäviä asioita, sellaisia joita ei tiedä olevan edes olemassakaan ihmeellisen valon ja ihanien ihmisten lisäksi.
Sitten silmiini osui jotain tuttua ja viehättävää: vanha kunnon maakellari! Sellainen, missä asuu peikkoja ja muita ihmislajista poikkeavia olentoja. Joskus vielä kurkistan tuollaiseen sisälle.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Lisää kuvateksti(Copyright: Lumikki Laine) |
Yhtäkkiä tunsin matkustaneeni ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Shellin huoltoasema oli mielenkiinoinen, mutta nyt minä kaipasin meren rantaa, tuulta ja kaislikon suhinaa.
Joten matka jatkui.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Ilman karttaa pyöräilyn ilo on juuri siinä, että ei tiedä tarkkaan mistä on tulossa ja minne on menossa. Toisaalta - pystyisin soittamaan heti jonkun ystäväni noutamaan minut jos tilanne kävisi liian vaikeaksi.
 |
| (Copyright: Lumikki Laine) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti