tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ahvenanmaalla Sångbok -projektia suunnittelemassa

Olen joutunut lykkäämään kirjani kirjoittamista, sillä päivätyöni vie kaiken aikani. Laitoin jopa kuorossa laulamisen tauolle sen takia. Minulla on menossa vielä tämän vuoden puolella suoritettavan projektin valmisteluja, joita en voi siirtää. Tartuin härkää sarvista, otin yhteyttä kustannustoimittajaani ja kerroin tilanteen. Hän ymmärsi. Onneksi.

Yksi projekteista on Ahvenanmaalla toteutuva Sångbok -projekti, jossa on useita eri toimjoita. Tänään minulla oli ensimmäinen tapaaminen. Kuvittelin Ahvenanmaan Kansankorkeakoulun olevan Maarianhaminassa. Onneksi tarkastin osoitteen yöllä, sillä koulu sijaitsee Finnströmissä. Olin sopinut tapaamisen puoli yhdeksi iltapäivällä. Bussit kulkevat vain muutaman kerran päivässä, joten minun oli hypättävä jo kymmeneltä lähtevän bussin kyytiin. Yöunet jäivät olemattomiksi.




Pääsin ihailemaan keväisiä maisemia bussin ikkunasta.
(Copyright: Lumikki Laine)



Eteenpäin on eläväisen mieli.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kuljettaja kertoi minulle heti, kun koulurakennus tuli näkyviin. Bussin ikkunasta näkyi punainen talo kaukana järven takana. Käveltävää olisi kaksi kilometriä. Kun lähestyimme risteystä, niin kuljettaja järjesti minulle oppaan bussin kyydissä olevasta nuorukaisesta ja pysäytti auton risteykseen.



Oppaani käveli niin rivakasti että pysyin juuri ja juuri hänen perässään.
(Copyright: Lumikki Laine)

Matkan varrella kuulin lintujen huutoa sekä huomasin pellolle pysähtyneet kurjet. Minulla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan niitä, kuvaamisesta puhumattakaan. Minun oli pysyttävä nuoren oppaani perässä ja siitä selviydyin juuri ja juuri.


Finnströmin kirkko
(Copyright: Lumikki Laine)



Koulussa

Kysyin pihalla olevilta nuorilta, missä mahtaa sijaita rehtorin huone ja he ohjasivat minut pieneen, matalaan, ja ulkoapäin katsottuna vaatimattomaan rakennukseen. Sisään päästyäni totesin sen olevan hyvin moderni ja samalla kodikas. Löysin tieni kirjastoon, jonka hyllyiltä keräsin muutaman kiinnostavan teoksen tarkasteltavakseni. Tuskin ehdin istua alas, kun rehtori tuli paikalle. Tervehdin häntä ja hän pyysi minut lounaalle. Kirjat jäivät pöydälle.


Ålands Folkhögskolanin rakennuksia.
(Copyright: Lumikki Laine)

Koulun ruokala sijaitsee vanhassa rakennuksessa. Tarjolla oli maksapihvejä tai kasvispihvejä höysteineen. Ruoka oli todella hyvää. Kun istuin opettajien pöydässä ja keskustelin heidän kanssaan, niin minun mieleni meinasi asettaa minulle kysymyksen, mutta torjuin sen. Ei tässä ollut mitään ihmeellistä. Olin vain päätynyt Ahvenanmaalle Finnströmiin istumaan opettajien kanssa samaan pöytään. Tunsin kuuluvani siihen hetkeen ja siihen paikkaan. Olin siellä missä minun kuuluikin olla.



Vanha koulurakennus
(Copyright: Lumikki Laine)

Neuvottelu

Ruokailun jälkeen esittelin projektin rehtori Maria Säll-Öfverströmille, joka innostui siitä niin paljon, että haki opettajan paikalle. Keskustelu ajautui jo suunnittelun puolelle ja niin yhdistyksemme Luovaa uutta voimaa ry sai uuden yhteistyökumppanin. Minä puolestani totesin hiljaa mielessäni, että nyt pystyn jo hoitamaan neuvotteluja ruotsinkielellä. Ajatus siitä, että olisin kääntänyt tarvittaessa keskustelun englanninkielelle kävi mielessäni ennen tapaamista. Minun ei tarvinnut tehdä sitä.

Åland Folkhögskolanin opettaja Peter Bergström ja rehtori Maria Säll-Öfverström.
(Copyright: Lumikki Laine)



Sain valtavasti postitiivista energiaa tuosta neuvottelusta ja istuin sen jälkeen hetken koulun pihalla penkillä, kunnes huomasin puuhun sidotut kaksi keinua. Minun oli pakko päästä kokeilemaan niitä. Keinulaudat olivat reilun kokoisia, joten mahduin istumaan keinulaudalle hyvin. Otin kunnon vauhdit, nautin maalaismaisemasta ja silmieni eteen avautuvasta ihanasta valon virrasta.


(Copyright: Lumikki Laine)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti