Palaveri romaanin rakenteesta

Hyvää kahvia ja vielä parempaa seuraa. Milena Parland vasemmalla ja minä oikealla.

Pyysin ystävääni ja pitkäaikaista kuorokaveriani Milena Parlandia kanssani kahville. Halusin jonkun ihmisen toimivan peilinäni kun pohdin romaanin mahdollista rakennetta. Ja valitsin aivan oikean henkilön. Milena kirjoittaa itse tällä hetkellä monikulttuurista lastenkirjaa, joka julkaistaan ensi vuonna suomeksi sekä ruotsiksi.

Oriveden opit palaavat mieleen

Jotenkaan en tuntenut tämän tarinan suhteen hyväksi ainakaan minä -muodossa tapahtuvaa kerrontaa, koska en usko, että voisin aivan uskottavasti kirjoittaa kaukana ulkosaaristossa syntyneen ja asuneen naisen koko elämänkertaa. Enhän ole itse kotoisin saaristosta. Enkä missään tapauksessa halua kirjoittaa mitään sellaista, mikä on jo tehty.

Olen aikoinani syventynyt eri kertojatyyppeihin Oriveden opistossa. Siitä on jo vuosikausia aikaa, mutta minulla on edelleen nuo paperit ja muistiinpanot olemassa. Kurssi oli sen verran ainulaatuinen, että sen tapahtumat  ja  opit jäivät hyvin mieleeni.

Oriveden opiston pihalla kesällä 1993. Minä (vaaleatukkainen, jolla on vaaleanpunainen farkkurotsi
sekä jalassa farkut), Sirpa Kähkönen (vaaleatukkainen neito takana),
opettajamme Maria Säntti (seisoo)..ja Leena Tiilikka.
Kuva: Marja-Liisa Polkunen

.

 

Tunnelmakuva iltaopintojen parista. Kuvassa vasemmalta oikealle:
 ilopilleri Aune, Sirpa Kähkönen, minä ja Marja-Liisa Polkunen.

Heureka!

Oli niin rentouttavaa tavata kollega – Milena Parland on myös toimittaja – ja keskustella kunnolla ihmisen kanssa joka tiesi mistä puhuin ja käsitti mitä olin etsimässä. Ilman että kaikkea tarvitsi vääntää rautalangasta. 

Annoin ensin Milenalle luettavaksi työsuunnitelmani, jonka olin lähettänyt Folkhälsanille Ahvenanmaalle. Sen jälkeen syöksyimme varsinaiseen asiaan. Aika nopeasti löysimme kirjaani sopivan rakeenteellisen ratkaisun, joka tuntuu tällä hetkellä luontevalta. Siinä on sama ajatus, jonka sain viime viikolla, kun taas kerran tunsin lampun välähtävän päässäni. Mutta nyt sain siihen lisämaustetta ja minulla on selkeä toimintasuunnitelma. Joudun tietenkin paiskimaan aika paljon hommia, mutta se ei minua haittaa. Uuden löytäminen on aina kiehtovaa.

Olen tottunut pyytämään apua aina silloin kun sitä tarvitsen. Ja yleensa saan sitä. 

Olipa hyvä palvelu - valokuvatkin!