 |
| Alice ei ol enää täällä. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Minä ja...... (Kuva: Greta Sundström) |
Uskon itse elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Vuosien varrella olen seissyt useiden ruumiiden äärellä, myös molempien vanhempieni. Isäni kuoli 62-vuotiaana sydänkohtaukseen. Kun seisoin arkun vieressä vainajan näytön aikana, niin hämmästyin: isäni ei ollut siinä, vaan pelkkä kuori. Aivan kuten perhonen murtautuu ulos kotelostaan, niin uskon sielun jatkavan elämää ja lentävän ulos uuteen maailmaan.Tietyllä tavallla mikään ei katoa vaikka kaikki katoaa. Elämä on suuri paradoksi.
Museolla pyörimässä
Meille jäi vielä hyvää aikaa katsastaa kylää. Päätimme mennä museoalueelle. Tunsin jollakin salaperäisellä tavalla kuuluvani Houtskariin. En osaa oikein kuvailla miten, koska en itsekään sitä tarkasti tiedä. Ehkä keskustelut Brunnsbergien kanssa lähensivät minut entisestään Houtskarin maisemaan, koska meillä on niin paljon yhteisiä tuttuja. Ja sitten tämä ystävyys Gretan kanssa. Toisinaan en tiedä uskonko sattumiin lainkaan - niin ihmeellisesti kaikki on järjestynyt. Ja jälkeenpäin voin nähdä selkeän punaisen langan, joka liittää kaikki tapahtumat toisiinsa.
 |
| Greta ja punainen tupa (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Museoalueen venevajat, (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Tyypillinen venevaja. (Copyright: Lumikki Laine) |
Museon kaikki rakennukset olivat kiinni. Sain kuitenkin hyvän näköyhteyden vanhaan venevajaan. Ahvenanmaalaisten kalastajien venevajat ovat aivan samanlaisia, mutta niissä on tietenkin enemmän kamaa ja veneitä. Kurkistelimme rakennuksien ikkunoista sisään ja sain Gretalta lisätietoa hänen omasta elämästään. En pystyisi menemään Jurmoon tällä reissulla: aika ei riittäisi. Lisäksi huomaisin Gretan olevan tosi väsynyt, olihan hän soittanut ja laulanut edellisenä päivänä 4-5 tuntia yksin. Ja nyt oli vielä täysi keikka edessä. Eli suunniteltu vierailu kannatti siirtää suosiolla tulevaisuuteen.
 |
| Vackert! (Copyright: Lumikki Laine) |
Minä niin rakastan saaristolaismaisemaa, näitä ajattomia rakenuksia rannoillla ja kallioiden kupeessa. Rakastuin Houtskärin maisemiin jo 1990-luvulla, eikä tunne ole kadonnut mihinkään. Nuorempi lapseni sanoi pienenä, että on se kumma kun äiti on rakastunut saareen (tarkoitti Jungfruskärtä) kun yleensä naiset rakastuvat miehiin. Se oli lapsen näkökulma tunteeni paloon ja siihen intohimoon, joka on johdattanut minut tälle matkalle.
Alicen viimeinen koti maan päällä
Alice asui viimeiset vuotensa Fridhemin palvelutalossa, joka on tehostetun palveluasumisen paikka. Ihmiset asuvat siellä rivitaloissa. Kun astuin ulos Gretan autosta niin eteeni avautui näkymä joka toi Alicen eteeni. Pihalla käveli aivan muita ihmisiä. Minä kuitenin "näin " Alicen kävelevän minua vastaan nauraen ja auringon heijastuvan hänen silmistään. Tunsin suurta liikutusta. Tämä keikka oli minulle paljon tärkeämpi mitä olin ajatellut. Kyseessä oli siis yhteislaulutilaisuus, jota oli mainostettu etukäteen lähialueella ja paikalle oli tulossa ihmisiä joka puolelta Houtskaria.
 |
| Fridhemin pihapiiriä. Alice asui talvisin takana olevassa rivitalossa. (Copyright: Lumikki Laine) |
Greta oli selvästi odotettu vieras. Ihmiset ilahtuivat silmin nähden kun hän ilmestyi paikalle. En yhtään ihmettele sitä. Jostain kummallisesta varastosta hänestä lähti melkein yliluonnollinen energia väsymystilan huomioon ottaen. Tila on tuttu itsellenikin keikoista joita olen jännittänyt niin paljon että se on häirinnyt yöuniani. Todennäköisesti adrealiini aiheuttaa "heräämisen". Olin luvannut Gretalle toimia hänen roudarinaan eli kannoin harmonikan sisälle taloon. Olin utelias näkemään Alicen maanpäällisen elämän viimeisiä ajanviettopaikkoja. Myös hän oli osallistunut monta kertaa Gretan keikoille täällä. Nyt pääsisin Alicen kenkiin.
 |
| Olikohan Alice tehnyt täällä käsitöitä? (Copyright: Lumikki Laine) |
Annika oli leiponut aamulla suussasulavaa kahvileipää tähän tilaisuuteen. Olin koemaistanut sitä jo aamiaisella. Nyt minua pyydettiin auttamaan keittiöön. Tein sen ilomielin, koska kaikki kokemukset tässä rakennuksessa merkitsivät minulle todella paljon. Olisin siivonnut vaikka vessat pyydettäessä. Tahdoin myös auttaa Gretaa. Sain myös keikan aikana tarjoilla kahvia vanhuksille ja näin pääsin heitä lähemmäksi. Tekeminen ja osallistuminen on minulle yleensäkin tärkeää. Ja nyt sillä oli minulle vielä suurempi merkitys, sillä omalla tavallani koin palvelevani myös Alicea. Juttuni saattavat ehkä kuulostaa hieman hämäriltä ihmisille, jotka eivät ole tehneet mitään taiteellista työtä. Suurin osa saaristolaisista ymmärtää minua, varsinkin taiteilijat ja kalastajat. Saaristolaisista myös useat ns. tavallisen työn puurtajat harrastavat taidetta vapaa-aikanaan pihoillaan ja metsissä. Minä arvostan sitä suuresti.
 |
| Fridhemin keittiö (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| "Keittiöapulainen" |
 |
| Nami nami. Mun tekemät "asetelmat". (Copyright: Lumikki Laine) |
Gretan keikka oli yleisömenestys: paikka oli kuin nuijalla lyöty. Oli opettavaista nähdä kuinka hän otti yleisön: energiaa, iloisuutta ja sympatiaa muusikon taitojen lisäksi. Keikalle oli tullut esiintymään myös Lennartin veli viulunsa kanssa. Haitari ja viulu soivat hyvin yhteen. Autoin lauluvihkojen jakamisessa. Tarkkailin keikan aikan yleisöä ja sitä musiikin avulla tapahtuvaa ihmettä joka saa ihmiset nousemaan arjen yläpuolelle. Pöydässäni istuva vanha pieni mies availi suutaan: ääntä ei kuulunut, mutta hän lauloi koko sydämestään mukana. Minä ajattelen niin että myös mielessä tapahtuva laulu on musiikkia. Olen itse tallentanut useita omia keikkojani, mutta ääni ei kerro kaikkea. Keikan jälkeen tuo pieni vanha mies meni halaamaan Gretaa. Hän halasi pitkään. Minä rakastan katsoa onnellisia ihmisiä. Kaikki tällä keikalla näkemaäni ja kokemani ilmiöt antavat minulle valtavasti voimaa jatkaa omaa taidetyötäni muistisairaiden parissa.
 |
| Sali oli täyttyi inokkaista laulajista. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Muusikki virtaa. (Copyright: Lumikki Laine) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti