Måsskären maisemissa

Vihdoinkin koitti se päivä, jolloin pääsin ihastelemaan Måsskäriä paikan päälle. Ennen tätä perjantaita merellä on ollut joka ainoa päivä niin voimakas tuuli, ettemme ole päässeet vesille Esan pienellä mottoriveneellä. Nyt oli aurinkoinen ja lämmin ilma. Måssskär sijaitsee Maarianhaminan ulkopuolella Ahvenan-merellä. Paikka on maantieteellisesti lähellä pääsaarta. Saaren kiertäminen edellyttää kuitenkin ajamista ulkomerelle, jossa mainingit nousevat helposti liian korkeiksi pienelle paatille.

Mielenkiintoni saareen johtuu siitä, että jungfruskäreläiset kalastivat siellä aikoinaan. Kalamatkoja tehtiin myös muualle Ahvenanmaan saaristoon. Paikan päällä jungfruskäreläiset pystyttivät yleensä kalamajan, jonka rakennusaineet he olivat tuoneet mukanaan kotisaaresta. Yleensä kalamökeissä oli myös jonkinlainen uuni  ja toisinaan seinät tapetoitiin voimapaperilla. Joskus ihmiset asuivat ylösalaisin käännetyn veneen alla.

Jungfruskäreläisiä kalamajan ulkopuolella Måsskärillä. Vasemmalta Elis Blomqvist,
 Ellida Blomqvist, Irene Brunström, Petter Nrunström ja Helga Blomqvist.
(kuva: Holger Blomqvistin arkisto)

Esa haki minut aamulla kämpiltä ja ajoimme Järsön venesatamaan, missä Esa säilyttää venettään. Sain yllätyksekseni käyttööni pelastusliivit, jotka puin päälleni vasta kehoituksesta. Olen jotenkin niin tottunut siihen, että vanhemmat ihmiset eivät niitä täällä Ahvenanmaalla niin ahkerasti käytä. Useamman kuin kerran olen kuullut toteamuksen, että jos joutuu kylmän veden varaan niin kuolee kuitenkin. Loppu on nopeutensa takia armollisempi ilman pelastusliivejä.

Vihdoinkin koitti tyyni kesäpäivä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Esa ajoi venettä kymmenien vuosien kokemuksella.
(Copyright: Lumikki Laine)

Siellä se on näkyvissä, yksi satukirjani tapahtumapaikoista!
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja hieman lähempää.

Saari vaikuttaa yhtä karulta kuin Väderskärin lähettyvillä olevat luotojen täyttämät poukamat. Muutamia puita kasvaa siellä täällä. Lokit huusivat julmetusti, joten saari on nähtävästi säilynyt nimensä mukaisena yli vuosikymmenten ellei jopa vuosisadan. Emme menneet maihin, vaan kiersimme saaren veneellä.

Toisella puolella saarta huomasin kallioiden päällä aika tiheää metsää. Puita ei todennäköisesti ollut siellä 100 vuotta sitten. Joku onnellinen oli rakentanut myös kesämökkinsä saareen. Luulen, että minulle riittiää tämä saaren ympäriajelu vallan mainiosti. Maihin meneminen olisi ollut todella hankalaa pesivien lokkien sekä nousseen tuulen takia. 

Måsskär sijaitsee tuon oranssinpunaisen merkin kohdalla.
(kuva: Google maps)

Minulla ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa tätä projektia ilman muiden ihmisten apua. Olen syvästi liikuttunut siitä ystävällisyydestä ja vieraanvaraisudesta mitä paikalliset ihmiset ovat minulle osoittaneet. En tiedä missä ovat ne vaikeasti lähestyttävät, pihit ja itarat ahvenanmaalaiset, joista minua oli varoitettu. Minä en ole heitä tämän matkan aikana vielä tavannut. Esakin on auttanut minua jo aikaisemmin mm. tarkistamalla itse kääntämäni cv:n ruotsinkielen. Vierailu Måsskärille oli viimeinen ns. "pakollinen" vierailu millään Ahvenanmaan saarella. Nyt olen käynyt kaikissa niissä paikoissa, missä halusin. Ja muutamassa muussakin. Tulen vielä tekemään muutaman "täydennysreissun", joista ensimmäisen teen elokuussa.