Jäähyväiset Oolannille

Hyvästi Oolanti.
(kuva; Sven Sjöberg)

Bussin kiitäessä kohti Maarianhaminaa minä jätin mielessäni jäähyväisiä kaikelle kuluneen vuoden tapahtumille, kokemuksille ja tapaamilleni ihmisille.  Jokainen katse, hymy, kosketus, yhdessä koetut luovuuden hetket, ilot, surut ja rakkaus. Kaiken tämän ja kaiken muun minä vien mukanani tulevaisuuteen. Maustan niillä kirjani hahmoja ja tapahtumia. Bommarsundin ohitus herätti eloon muistot Prästön hautausmaan kunnostamisesta, taiteilija Galina Andrjewstä ja Sundin erakkomunkista. Olen kokenut jokaisella matkallani todella paljon.

Omakuva
(Ålands tidningen 9.6.2015)

Työskentely muistisairaiden kanssa ja eläminen yksin Maarianhainassa on opettanut minulle myös paljon asioita itsestäni. Olen oppinut olemaan yksin. Nyt pystyn tunnistamaan tuon tarpeen ja sen, että tarvitsen paljon tilaa ympärilleni. Tarkoitan henkistä ja psyykkistä tilaa. Ahvenanmaalaisten taiteilijoiden kanssa käydyt keskustelut ovat myös avanneet minulle väylän siihen totuuteen, että minun ei ole kovin helpoa löytää kumppania, koska olen niin liikkuvainen ja itsenäinen. Miehet ovat usein kateellisia jos heidän kumppaninsa menestyy heitä paremmin. Kumppanin itsenäisyys saattaa myös pelottaa. Olenkin tehnyt päätöksen, että elän elämääni eteenpäin tehden niitä asioita joita tahdon. En uhraa aikaa kumppanin metsästykseen. Treffeillä voin toki käydä, mutta mikään kovin kiinteä suhde ei tule kysymykseenkään. Omat projektini vievät niin paljon aikaa. Ensi vuonna, kirjan julkaisemisen jälkeen tahdon purjehtia Atlantin yli. 

(Ålands tidningen 9.6.2015)

En tuntenut ketään koko Ahvenanmaalta kun aloitin projektini viime syyskuussa. Nyt minulla on useita ystäviä, jotka ovat auttaneet minua monin eri tavoin esimerkiksi tarjoamalla yöpaikan, lainaamalla polkupyörän, ruokkimalla minua, kuljettamalla autoilla ja veneillä paikkoihin joihin minun olisi ollut ilman apua mahdoton päästä. Minulla on ollut aina joku jolle soittaa koski asiani sitten mitä tahansa. Sain projektilleni myös hyvin näkyvyyttä paikallisissa tiedotusvälineissä. Onnistuin toteuttamaan unelmani!

Viimeiset kuvat

Ystäväni Sven tuli hakemaan minut Lybeckin talosta, jossa olin saanut asua viimeiset päiväni. Tavaraa oli tajuttoman paljon jäljellä vaikka olin suosiolla luopunut yhdestä pienestä matkalaukusta, vetokärryistä, vaelluskengistä jne. Oli haasteellista kokeilla, kuinka selviäisin kotiin tai edes laivaan kahden ison matkalaukun ja neljän nyssäkän kanssa.

Menimme vielä tervehtimään Esaa. Hän leikkasi kuulokkeet korvillaan kotitalonsa nurmikkoa. Esa näytti aika pieneltä, vanhalta ja jotenkin hauraalta. Tiesin että hänen veljensä oli kuolemaisillaan. Suru väsyttää ja vie voimia. Hyvästelin hänet ja kiitin kaikesta avusta. Sitten kohti satamaa. Minua ei itkettänyt. Tiesin että tulen takaisin elokuussa. Meillä on ollut Svenin kanssa suunnitelmissa pieni purjehdusretki tämän kesän aikana. Yhdistän sen todennäököisesti Simskälan keikkaan. Svenin vaimo Angela on myös hyvä ystäväni, mutta hän ei pidä veneilystä. Siksi näin.

Sven satamassa.
(Copyright: Lumikki Laine)