Veneretki Brändöön

Suunnitelmat muuttuivat ja illalla ajoin kulkupelini uuteen alukseen, jossa olin ainoa matkustaja. Matka Mossalasta Iniöön maksoi 15 euroa, joka oli kulttuurishokki minulle, joka olin tottunut ahvenanmaalaisten laivojen ilmaisiin kyyteihin.

Bye bye Mossala!
(Copyright: Lumikki Laine)

Kahvilan portaat.
(Copyright: Lumikki Laine)

Laivamatka kesti noin tunnin. Istuskelin enimmäkseen kahvilassa ja ihailin maisemia. En ole koskaan aikaisemmin matkustanut täällä päin saaristoa. Kun alus tömähti rantaan niin tunsin siirtyväni jälleen kerran uuteen vaiheeseen elämässäni. Aivan kohta pääsin lunastamaan syntymäpäivälahjaani, jonka sain toissa vuonna ystävltäni kun täytin 50 vuotta.

Turvallisesti Iniössä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Pitkä tie.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Matka lauttarannasta keskustaan ei ollut ylivoimainen. Tiesin olevani lähellä vierasvenesatamaa kun näin ison rypäleen kylttejä. Lisäksi olin saanut Leifiltä selkeät ohjeet mihin rantaan saapua. Kun kaahasin paikalle näin valkean veneen lähestyvän laituria. Ystäväni tervehti minua iloisesti ja aprikoin kuinka saamme pyörän sisälle veneeseen. En voinut jättää sitä oikein mihinkään, sillä kyseessä oli lainapyörä joka minun piti palautaa omistajilleen Godbyhyn ennen kuin lähtisin kotiin Espooseen.

Hakija saapuu paikalle.
(Copyright: Lumikki Laine)

Logistinen ratkaisu.
(Copyright: Lumikki Laine)

Hyvin mahtuu pyörä venheeseen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Saari numero 1

Veneen lastaamisen jälkeen suunnistimme kohti tuntematonta saarta. Tapanani on aina ensimmäiseksi saaren ympäri kävely, mikäli se on mahdollista. Tahdon tietää missä olen. Tämä saari oli luonnontilassa ja poluilla näkyi kauristen jälkiä. Linnut lauloivat ja ilta-aurinko toi mieleeni Jungfruskärin syksyisin.

(Copyright: Lumikki Laine)

Nuoruus on jäänyt jo taakse.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Venepaikan vierestä. Täällä on luonnonsatama
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Iltauinnin aikaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Takaisin Ahvenanmaalle

Seuraavan aamuna oli aika siirtyä Brändöön, joka oli varsinaien kohteemme. Aamiaiseksi söimme lämpimiä kinkku-juustovaoileipiä - venekeittön luksusta. Ennen lähtöä jouduimme taas hieman säätämään, sillä bensakanisterit täytyi köyttää lujasti veneen katolle, että pyörälle olisi tarpeeksi tilaa veneen sisällä. Tämä näytelmä tuli toistumaan lukemattomia kertoja matkan aikana.

Keittiö.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Aamiaisen jälkeen taivaalle kertyi tummempia pilviä ja päätimme jatkaa välittömästi matkaa. Meillä oli Kihdin ylitys edessä. Matkalla seisoin veneessä ja katselin maisemia elämäni kiitäessä samaan tahtiin eteenpäin. Merellä minut valtaa usein ajattomuus, ja maisemat vaivuttavat minut jonkinlaiseen transsiin. Ohitimme myös Jungfruskärin ja nyt näin sen ensimmäistä kertaa tältä puolelta kaukaa. Ymmärsin vielä paremmin sen, miksi jungfruskäreläiset olivat aikoinaan olleet niin paljon tekemisissä ahvenanmaalaisten kanssa.

Sää muuttuu saaristossa todella nopeasti.
(Copyright: Lumikki Laine)

Matka jatkuu
(Copyright: Lumikki Laine)

Meren ja taivaan välissä Jungfruskär.
(Copyright: Lumikki Laine)

Alkukesän taivas.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kihdin ylityksen jälkeen saavuimme varsinaiselle kohteellemme Skäretille. Löysimme sopivan ankkurointipaikan ja pääsimme taas siirtämään ja säätämään fillaria sekä kansitereita. Katseeni pyyhki läpi kallioisen rannan, tunsin sisälläni rauhan ja eheyden. Halusin heittäytyä kuumalle kallioille makaamaan. Lähdimme kävelyille ja ajauduimme eri suuntiin hyvin nopeasti, koska mielenkiintomme kohdistui toisilleen vieraisiin asioihin.

Menopelit ja minä.

(Copyright: Lumikki Laine)

Kivipenkki
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Hypnoottisten rantojen saari.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Saari numero 3

Kolmantena päivänä siirryimme veneen kanssa läheiseen pieneen saareen. Lukitsin fillarin ja jätin sen Skäretille, sillä päätimme yöpyä samassa paikassa seuraavan yön. Päiväretkikohteemme Stora Börsskär on muiden saarien tapaan erittäin katajainen. Olen oppinut vuosien mittaan pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin, joihin katajat ja ruusupensaiden piikit eivät tartu. Ensimmäisinä vuosina Jungfruskärissä jäin kiinni vaatteistani ohdakkeisiin ja eräänä yönä jopa piikkilanka-aidan väliin. Onnistuin Stora Börsskärillä rämpiessäni saamaan haavan korvakäytävääni. Tämä selvisi kotona Espoossa kun säntäsin lääkäriin korvatulehduksen takia. Haavan omituinen paikka herätti ihmetystä. Stora Börsskärin keskiosa muistuttaa sademetsää - se on hyvin kostea ja vehreä. Minä päätin kiertää saaren rantoja pitkin.

Tästä vaan suoraan läpi.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Kalliolta näkyy suoraan Torsholmaan. Huomenna leikki olisi ohitse
ja tulee aika palata kotiin Espooseen.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright Lumikki Laine)

Reissu alkoi olla ohitse. Oli viimeisen illan aika. Istuimme saaren korkeimmalla paikalla, keskustelimme elämästä ja kuolemasta. Tuntui hyvältä että matkani viimeinen osuus oli tässä. Alapuolellamme avautui niin jyrkkä pudotus että jos sinne horjahtaisi, niin lentäisi heti tuonelaan. En vielä tiedä mitä kaikkea tämä matka merkitsee minulle. Ahvenanmaan saaristo on niin kaunis ja monipuolinen, että toivon palaavani tänne . Elokuussa menen Väderskärin maisemiin viikoksi. Voisin jatkaa tätä saarilla kiertelyä ikuisesti, mutta minulla on lippu huomisen illan laivaan. Jos saaren henki kuuntelee minua nyt, niin hän tuo ensi vuonna eteeni sellaisen kumppanin, joka ymmärtää rakkauteni saaristoa kohtaan ja on valmis jakamaan jotain siitä kanssani. Meditatiivinen kallioilla istuminen on yksi suurimmista asioista elämässäni.

Maisema saaren korkeimmalta paikalta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Viimeinen auringonlasku.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja taas laivaan

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kohti Lappoa, josta laivani lähti kohti Hummelvikiä. Toimin tähystäjänä, sillä Skäretin alue on täynnä kiviä ja kareja. Olimme jo eilen rysähtäneet yhteen kariin. Onneksi vene säilyi ehjänä. Olin kiitollinen tästä syntymäpäivälahjasta. Otan tulevaisuudessakin vastaan mieluummin elämyksiä kuin rahaa ja turhaa roinaa.

Laiva saapuu satamaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ensimmäinen saapuva laiva oli väärä, joten päätimme mennä katsastamaan paikkoja. Lappossa ei ole pankkiautomaattia, joten jouduin pummaamaan ystävältäni vitosen, koska Ahvenanmaalla busseissa ei voi maksaa pankkikortilla. Satamassa oli useita pyöräilijötä, osa aika iäkkäitäkin. Ehkä hekin viimeisellä matkallaan.