Kohti saaren vaiettua sosiaalista elämää

Det nedtystade sociala livet på denna ö

Inom varje släkt finns det gömda berättelser som människorna tar med sig i graven. Viktiga berättelser, som de efterlevande borde ha fått ta del av. Jag skriver inte om historiska händelser, jag skriver fiktion som grundar sig på verkliga händelser som jag har fått ta del av. En del av dessa är säkert sagor.
Jag är nyfiken och jag vill få veta om de berättelser som cirkulerat runt och som det är bäst att tiga om. Åtminstone inte berätta för utomstående. Helst inte berätta för någon. Jag har samlat ihop dessa berättelser bland olika personer. En del av intervjuerna har jag bandat. Andra har jag antecknat i ett ruthäfte. Jag är tacksam för varje liten anekdot.

Jokaisessa suvussa on tosi tarinoita, jotka ihmiset vievät mennessään hautaan. Tarinoita, jotka olisivat olleet tärkeitä jälkeläisten tietää. En kuitenkaan ole kirjoittamassa faktaa historian tapahtumista, vaan fiktiota joka pohjautuu tämän saaren todellisiin ja kerrottuihin tarinoihin. Osa näistä minulle kerrotuista tarinoista on varmasti satua.

Olen utelias, tahdon tietää tarinoista, kiertävistä jutuista, juuri niistä, joista ei ole lupa puhua ainakaan ulkopuolisille. Mieluummin ei kenellekään.  Olen kerännyt näitä tarinoita eri ihmisiltä. Osa niistä löytyy haastatteluista, jotka olen nauhoittanut. Osan olen kirjoittanut ylös ruutuvihkoihin heti sen jälkeen kun olen tavannut jonkun ihmisen joka on avautunut minulle. Olen kiitollinen jokaisesta pienestä anekdootista.

Utsikt från Storalandet mot Hamnö, som är en av de tre öarna tillhörande Jungfruskär.

 Näkymä Storalandetin puolelta Hamnön saareen, joka on yksi Jungfruskärin kolmesta saaresta.

Hemkomst till barndomens paradis

Hösten 2004 besökte jag en kvinna på Jungfruskär. Hennes mest älskade hem var torpet på Jungfruskär. Av henne fick jag veta något om öns sociala liv. Hon berättar att hon kommer till  ön genast efter islossningen,  såfort båten blivit sjösatt. Hon minns väl den dagen då hon för första gången anlände till sitt nyköpta hem. Det var kärlek vid första ögonkastet: jag såg en underbar äng som var fylld av blommor, det var högsommar och allting blommade. Denna plats hade varit obebodd i 15 år och allt var förvildat.
 

Paluu lapsuuden paratiisiin

Vierailin syksyllä 2004 Jungfruskärissä erään ihmisen luona, joka piti Jungfruskäriä silloin rakkaimpana kotinaan. Pääsin hänen kauttaan jyvälle saaren sosiaalista elämästä.

Haastattelussa hän  kertoo saapuvansa saarelle heti kun jäät lähtevät keväällä ja vene saadaan vesille. Hän muistaa hyvin päivän, jolloin hän saapui uuteen kotiinsa ensimmäisen kerran sen ostamisen jälkeen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä: näin ihanan niityn, joka oli täynnä kukkia, se oli keskikesää ja kaikki kukki. Tämä paikka oli ollut 15 vuotta autiona ja kaikki oli villiintynyttä.

Kulturlandskap från Storlandet på Jungfruskär.
Perinnemaisemaa Jungfruskärin Storalandetin puolelta.

En bekant till mig vistades alla sina barndomssomrar hos sin farmor på Houtskär. På gården fanns kor, får, vildhöns som satt i träden, odlad jord, litet skog, blommor, fjärilar och fiskar i havet. Detta var för henne paradiset. Allt detta har hon nu fått åter när hon köpt torpet på Jungfruskär. 

Tuttavani vietti kaikki lapsuutensa kesät isoäitinsä saaristotilalla Houtskarissa. Tillalla oli lehmiä, lampaita, kuusen oksilla istuvia villikanoja, viljeltyä maata, vähän metsää, kukkia, perhosia ja kalat uivat meressä. Hän vertaa lapsuuden kesiään elämiseen paratiissa. Ja tämän kaiken hän ikään kuin saa takaisin Jungfruskärin torpassa ja sen ympäristössä.

Blommande äng på försommaren.
 Kukkia niityllä aivan kesän alussa.

Starka vindar river 

Hamnö där min bekanta har sitt torp är helt annorlunda än Storalandet. När man vandrar på klipporna längs den steniga yttre sidan av ön känner man den starka vinden som river med sig allt som är löst. Jag kommer att tänka på Stormskärs Maja. Jag har träffat en ättling till Stormskärs Maja här på Jungfruskär.Jag ska inte skriva något liknande Stormskärsmaja epos – min bok  blir helt annorlunda. Stormvindar river och sliter i oss alla på sätt eller annat – detta kallar jag livet.

Tuimat tuulet riepottelevat

Hamnö, jossa tuttavani torppa seisoo, on aivan erilainen kuin Storalandet. Kävely sen uloimmalla puolella kalliolla ja kivikoissa antaa tuimalle tuulelle mahdollisuuden repiä kaikki irtonainen mukaansa. Minulle tulee mieleen Myrskyluodon Maija. Olenpa minä tavannut tämän Myrskyluodon Maijan esikuvan jälkeläisenkin ja tietenkin missäs muualla kuin Jungfruskärissä.  Mutta minä en ole kirjoittamassa mitään Myrskykuodon Maijan varjoteosta – kirjani tulee olemaan erilainen. Täysin erilainen. Vaikka jokaista meistä myrskytuulet aina välillä riepottelevat, tavalla tai toisella – ja sitä minä kutsun elämäksi.

Havet ger frihet och möjligheter. Havet vaggar oss och tankarna finner ro.
 Meri antaa vapauden ja mahdollisuuden. Sen tuudittamana on aikaa antaa ajatusten kehittyä loppuun asti.

Här händer aldrig något märkvärdigt

Talkoarbetarna intar sina måltider i det gamla båtskjulet på Bjons gård. Gården har också ett torp där det enligt hörsägen bott en man med två hustrur: den lagvigda frun och en bihustru. Där bodde även ett barn. Ingen visste vem barnafadern var. Alla män på Jungfruskär var eventuella faderskapskandidater. Den mest menlösa av den alla blev ansedd som barnafadern och han gifte sig med barnaföderskan.

 

Eihän täällä koskaan mitään ihmeellistä

Bjonsin tila on se tila, missä esimerkiksi talkoolaiset ruokailevat nykyään vanhassa venevajassa. Tilalla on myös torppa, jossa perimätiedon mukaan asui aikoinaan mies, jolla oli kaksi vaimoa: oma vihitty vaimo ja sitten jalkavaimo. Ja sitten heillä oli lapsi. Eikä loppujen lopuksi kukaan tiennyt kuka oli lapsen isä. Ehdokkaina olivat kaikki siihen aikaan Jungfruskärissä asuvat miehet. Ja sitten kaikkein yksinkertaisin sai sen lapsen isyyden ja lapsen synnyttäjästä vaimon.

Jag själv vid brunnen på Bjons en gassande het sommardag 2003.
 Minä Bjonsin torpan kaivolla kuumana hellepäivänä kesällä 2003.

Ingen vet någonting när du frågar de ursprungliga  öborna om dessa saker . Man tittade aldrig på de andras fruar osv.  På samma sätt var det när Uno påstod att det aldrig förekommit slagsmål på ön, var hans fru av annan åsikt. Uno berättade nog om en spritsmugglare under förbudstiden, men till detta återkommer jag senare.
Den av hela folket välkända skönhetskirurgen Rolf Nordström  har ägt Bjons  gård. Han var en karismatisk figur som ivrigt sprang runt på ön och jagade med bössan på ryggen. Till slut sålde han gården till Forststyrelsen  och räddade antagligen på detta sätt sitt äktenskap. Det var konstigt att Nordström  figurerade  i många  berättelser som jag  kom att lyssna på. Jag hade nyligen av min tvillingsyster fått hans bok som 40-års födelsedagsgåva . Boken inspirerade inte mig så mycket att jag skulle ha hamnat på hans operationsbord. På Jungfruskär hade denna man ett helt annat rykte än i tidningsspalter och  aktualitets-program. Intressant ……

Mutta jos kysyt näistä asioista saaren alkuperäisiltä asukkailta, he eivät tiedä mitään: koskaan ei katsottu toisten vaimoja jne. Siis samaa mihin Unon vaimo viittasi, kun Uno sanoi ettei saarella ole ollut koskaan tappeluita. Tosin Uno kyllä kertoi minulle kieltolain aikaisesta viinatrokarista, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin.

Bjonsin tilan on omistanut myös melkein koko kansan tuntema kauneuskirurgi Rolf Nordström. Hän oli karismaattinen tyyppi ja juoksenteli innokkaana metsästämässä pitkin saarta pyssy olallaan. Lopulta hän myi tilan Metsähallitukselle ja todennäköisesti pelasti samalla avioliittonsa.
Ihmeellistä, että Nordsrtöm tuli Jungfruskärissä minua vastaan tarinoissa. Olin juuri keväällä saanut kaksoissiskoltani hänen kirjansa lahjaksi 40 –vuotis syntymäpäiväni kunniaksi. Kirja ei kuitenkaan inspiroinut minua ihan niin paljon, että olisin päätynyt hänen leikkauspöydälleen.

Jungfruskärissä tämä mies ainakin juttujen perusteella oli aivan erilainen, kun se lehtijuttujen ja ajankohtaisohjelmien Rolf. Mielenkiintoista....

Mandomsprov på Jungfruskär

En gång då det kom en ny mansperson till Jungfruskär utsattes han för ett mandomsprov.  Han skulle

dricka lika mycket sprit som öns ursprungliga ,gamla män hade druckit. När du efter drickandet hade hjälpt de gamla männen till stranden blev du en äkta jungfruskärsman. Tråkigt nog har denna sedvänja begravts med de gamla jungfruskärsmännen. Så försvinner den gamla kulturen… Lyckligtvis behövde kvinnorna inte utföra liknande prov.

 Jungfruskärin miehuuskoe

Kun Jungfruskäriin aikoinaan tuli uusi miespuolinen henkilö, hänelle tehtiin miehuuskoe. Se tapahtui siten, että tulokkaan oli juotava yhtä paljon viinaa kuin saaren vanhat alkuperäiset, aidot, jungfruskäriläismiehet. Kun sen kynnyksen oli ylittänyt ja auttanut vanhat miehet vielä rantaan, niin sitten olit oikea mies, jungfruskäriläinen. Ikävä kyllä tämä perinne on todennäköisesti kuopattu vanhojen jungfruskäriläisten miesten mukana hautaan. Niin se vanha kulttuuri katoaa.... Naisille ei tietääkseni ollut vastaavaa koetta. Todennäköisesti heidän onnekseen.

För att ängarna skall blomstra måste de skötas om. Här insamlar man överbliven naturprodukt som tidigare skulle ha blivit till  djurfoder. 
Jotta niityt täyttyvät kukkaloistosta, niitä täytyy hoitaa. Tässä poltetaan ylimääräistä luonnon tuotetta, joka aikaisemmin olisi kerätty karjalle talteen seuraavan talven ravinnoksi.

Havet ger frihet

 Vi njuter av skönheten på Jungfruskär och av havet som omger ön. Man behöver tystnad och ro för att kunna förstå naturen. Det ger även min vän tillfälle att tänka tankarna till slut. Hon fastnar för begreppet renhet.  Jag förstår henne bra. Det känns konstigt för jag har ju varit här endast några gånger.

 

Meri antaa vapauden

Fiilistelemme Jungfruskärin ja sitä ympäröivän meren kauneudella. Luonnon tajuaminen vaatii hiljaisuutta ja rauhaa. Tuttavalleni se antaa mahdollisuuden ja myös aikaa viedä ajatukset loppuun asti. Hän tuo esiin myös puhtauden käsitteen. Ymmärrän häntä niin hyvin. Se tuntuu kummalliselta sillä itse olen käynyt täällä vasta muutaman kerran.

Hypnotiska berg

Hypnoottiset kalliot

Jag för min del känner en underbar frid då jag vandrar runt på bergen och förstår inte varifrån den kommer. Ingen annanstans i skärgården känner jag samma frid som på Jungfruskär. Jag har besökt många vackra öar tidigare, men här går jag i extas. Jag kan vandra i timmar på bergen och tjusas av deras former och blommorna som rotat sig i skrevorna. Jag blir berusad. 

Minä puolestani tunnen Jungfruskärin kallioilla kävellessäni aivan mieletöntä rauhaa, enkä ymmärrä mistä se tulee. Missään muualla saaristossa en koe samaa. Ainoastaan Jungfruskärissä. Olen vieraillut kyllä upeissa saarissa, mutta täällä menen kuin transsiin. Pystyn kävelemään saareen kallioilla tuntikaupalla ihastellen niiden muotoja ja niihin juurtuneita meren kukkasia. Haltioidun.

Ett blommande berg på Jungfruskär 
Kallio kukkii Jungfruskärissä

Vi skrattar och funderar över vad människorna som bott här på 1800-talet skulle ha tänkt över vårt tjattrande: den ena är förtjust över blommorna i skrevorna , den andra bränner hö för att bevara öns mångsidighet, att ängen skulle se bättre ut och få flera örter. Eller att man skulle få tänka sina tankar till slut. Någon av de gamla skulle säkert säga: hör du donna, du  lever  ett alltför lättvindigt liv. Förr i tiden måste man ta till vara all mossa, allt ris och allt som lossnade från marken och bergsskrevorna som foder åt djuren. 

Naureskelemme ja mietimme mitäköhän saarella joskus 1800-luvulla asuneet ihmiset olisivat ajatelleet meidän kotkotuksistamme: yksi ihastelee kallion kukkaisia ja toinen polttaa heinää sen takia että kasvien moninaisuus säilyisi, maasta nousisi yrttejä ja niitty näyttäisi kauniimmalta. Tai saisi ajateltua rauhassa ajatuksen loppuun. Kyllä nämä vanhat asukkaat olisivat vähän, että joku niistä sanoisi: kuules, nyt donna, et on sulla ollu helppo elämä. Siihen aikaan saarella asuneiden ihmisten oli otettava kaikki sammalet, risut, kaikki mitä maasta ja kallionkoloista irti lähti, talteen karjalle ruoaksi.

För två år sedan förundrades jag över naturens helande kraft på mitt favoritställe på berget på Jungfruskär.

Kaksi vuotta sitten ihmettelin jälleen kerran luonnon parantavaa voimaa lempipaikassani, Jungfruskärin kalliolilla.