keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ei ole hoppu hyväksi

Vierailin Helsingin yliopiston kirjastossa ja löysin sieltä kaksi kirjaa Houtskärista: En bok om Houtskär del 1 ja del 2, sekä yhden Kökarista. Ne ovat hyviä lähdeteoksia. Kökarin historiasta kertovan kirjan on kirjoittanut Ulla-Lena Lundberg. Hän on myös kirjoittanut romaanin nimeltä Jää, jota luen parhaillaan. Minulla on tuo romaani suomeksi ja ruotsiksi. Luen sitä molemmilla kielillä. Olen päättnyt oppia ruotsinkielen!

Jungfruskärin neitsyen “luuranko” on valmis

Olen aloittanut kirjoittamaan myös oman romaanini tekstiä. Sen juoni, eli punainen lanka selvisi minulle maanantai-iltana. Nyt kerään sen ympärille lihaa. Kirjoittaminen sujuu luontevasti Alicen haastattelun purkamisen (eli kirjoittamisen) yhteydessä. Kirjoitan Alicen haastattelun ruotsiksi.
Kun sain kirjoitetua tuon kirjani “luurangon” eli juonen pää piirteissään, niin oloni keveni huomattavasti.

Mieleni on kuin tyyni meri – mutta pinnan alla liikkuu isoja kaloja, oikeita vonkaleita.

Ei se niin mennytkään

Päätös, että en pidä mitään kiirettä Alicen haastattelun purkamisella, oli ratkaiseva. Silloin kun on tarpeeksi aikaa, niin aivotkin toimivat paremmin. Liiallinen stressi on myrkkyä ja se tappaa luovuuden. Nyt koen, että tarina rakentuu vähän niin kuin itsestään samalla kun kuuntelen haastatteluja, luen kirjoja ja pengon arkistoja.
Olin vähän aikaa siinä uskossa, että minun pitää ensin kasata ja käydä läpi kaikki lähdeaineisto, ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan. Mutta. Nyt tuntuu hyvältä.

Miten Bantu-uskonto liittyy tähän projektiin?

Tutustuin huhtikuussa afrikkalaiseen mieheen, joka on kotoisin Kongosta. Hän on arkkitehti ja muusikko. Keskustelimme viime viikolla monta tuntia eräässä ravintolassa. Hän kertoi minulle Bantu-uskonnosta, jota harjoitetaan hänen kotimaassaan. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän mielipiteistään, joten kuuntelin miehen tarinoita korvat hörössä.
Maanantaina minulle selvisi, että keskustelu vaikutti suoraan tarinani juoneen. Bantu – uskonnossa on paljon samaa, kuin saaristolaisten uskomuksissa ja heidän suhteessaan luontoon. Löytyy kaikenlaisia henkiä ja voimia. Minulle tuli myös mieleen ne kertomukset, joita olin kuulllut Kökarista. Siellähän on ollut tummaihoisia (tummempia kuin esimerkiksi kantasuomalaiset) ja pienikokoisia asukkaita aikaisemmin.

Mahtaako tässä olla Jungfruskäriläisten Kökarissa asunut esi-isä ?


Löysin vuosia sitten yllä olevan teoksen Kökarista kirpputorilta. Nauroimme kippurassa helteisenä kesäpäivänä kavereideni kanssa ulkona ravintolan terassilla, kun kuvittelimme tämän taulun esittävän Jungfruskäriläisten Kökarissa asunutta kanta-isää. Talulu on edelleen minun hallussani




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti