Punainen lanka liittää tapahtumia toisiinsa

Olen todella kiitollinen jokaiselle muisitisairaalle ihmiselle, jonka kanssa olen saanut työskennellä. Erityisesti Liisalle ja Lailalle, jotka ensimmäisinä avasivat minulle ovet muistisairaiden maailmaan.

Tämän jälkeen olen tutustunut useisiin samojen sairauksien kanssa kamppaileviin ihmisiin.

Ilman heitä minulla ei olisi ollut valmiuksia kuunnella Alicen haastattelua tavalla, jolla nyt sen tein.

Olen siis kirjoittanut kolmasosan haastattelusta niin tarkasti kuin ikinä olen pystynyt.

Ymmärsin kirjoittaessani Alicen haastattelua, että nyt hyödyin litteroinnista, jota tein lopputyöni yhteydessä Sibelius Akatemiassa. Vaikka sitä silloin niin vihasin ja vakuutin itselleni, etten enää ikinä tee mitään sen kaltaista. Lopputyöni oli samalla osa pilottitutkimusta, jonka tein tohtori Seija Pekkalan kanssa vuonna 2011. Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, lisääkö valokuvista säveltäminen Alzheimerin tautia sairastavan henkilön puheen tuottoa. Esitin tulokset Tehyn Vanhustyön vastuunkantajat -kongressissa syksyllä 2011.

Uskon lujasti, että poikkitaiteellinen toiminta on avain kommunikaatioon muistisairaiden kanssa.

Kun ajattelen tätä asiaa, huomaan taas kerran kuinka kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa. Haastattelin Alicen tosiaan yli kymmenen vuotta sitten. Jos olisin silloin purkanut nauhat, en olisi jaksanut olla yhtä kärsivällinen kuin nyt. En tuntenut muistisairauksia silloin. Nyt huomaan, että Alicella oli jo tuolloin merkkejä alkavasta Alzheimerin taudista. Sen kuulee puheesta.

Eräs tuttavani tarjoutui tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, auttamaan minua Alicen haastattelun kirjoitamisessa. Mutta hän ei ymmärtänyt Alicen puhetta. Se onkin vaativaa, koska hän puhuu paikoitellen nopeasti ja saaristoruotsia. Kaverini, jonka  ruotsin kielen taito oli melkein täydellinen, sanoi että Alicen puheissa ei ole välillä päätä eikä häntää. 

On hyvä opetella katsomaan maisemaa puiden takana. Ja nähdä se.

Muistisairaat ihmiset puhuvat välillä “järjettömiä” juttuja. Koska he sanovat välillä vahingossa vääriä sanoja. Heidän ajatuksensa saattaa lähteä harhailemaan kesken kaiken. Mutta he eivät ole tyhmiä eivätkä mielisairaita. Onneksi minulla ei ole ollut mahdollisuutta syventyä Alicen haastatteluun aikaisemmin. Olisin aivan varmasti hypännyt monen tarinan kannalta oleellisen kohdan ylitse.

Taivas suoraan Jungfruskärin yläpuolella.

Tunnen vahvasti kohtalon siipien havinaa – niin paljon tähän mennessä asiat ovat loksahtaneet paikoilleen tämän projektin suhteen. Täytyy koputtaa puuta, että hyvä onni jatkuu. Olen nyt kirjoittanut yhden kolmasosan Alicen haastattelusta. Enkä aio pitää kiirettä. Käytän kaiken sen ajan minkä tarvitsen. Voin tehdä tämän vain yhden ainoan kerran elämässäni. Ymmärrän sen ja kunnioitan sitä jotain suurta tuntematonta, joka on antanut minulle tämän mahdollisuuden.