Jäät lähtevät

Kevään myrskyt ovat iskeneet kotirantani täyteen isoja jäälauttoja. En ollut uskoa todeksi sitä mitä näin, kun lähdin ystävänpäivän kunniaksi rantoja mittailemaan. Oli oikein aurinkoinen tyyni ilma. Mieleni pohjalta nousi kuulokuva kuinka isoäitini kertoo isäni seilanneen pienenä poikana jäälautalla Lauttasaaresta Ruoholahteen. Isoäiti oli itse sattumalta kävellyt rannalle ja kauhistellut kahden keskenkasvuisen pojanviikarin meininkiä, kunnes oli kauhukseen todennut poikien olevan hänen omia kullanmurusiaan.

Neitseelliset jäälautat odottavat rannassa uhkarohkeita lapsia.

Aprikoin myös, mahtoivatko ahvenanmaalaiset lapset seilata myös jäälautoilla omassa lapsuudessaan. Onneksi saan vastauksen tähän kysymykseen vielä tämän helmikuun puolella, sillä tästä aiheesta aion keskustella hoivakodin asukkaiden kanssa. Saatamme tehdä aiheesta pientä draamaakin. Tulen ottamaan selville myös, mitä jungfruskäreläiset ovat tehneet jäälauttojen kanssa.

Luonnon omia taideteoksia.

Kotirantani alkaa Westendistä ja jatkuu aina Haukilahden venesatamaan asti. Se koostuu useista pienistä eri rannoista. Nyt tämä koko ranta oli täynnä mitä ihmeellisempia luonnon muokkaamia jääveistoksia.

Aivan kuin joku olisi käynyt sahaamassa jääneliön muotoonsa.

Kuka tai mikä on hajottanut pienen luistinradan meren rannalla?

Rannnalla lepäävän jäälautan alta voi löytää myös suojaisen paikan.

Mielessäni harhaillee ajatus kuinka hurjia jäämassat ovatkaan olleet Kihdin avoimella selällä, ja mitä on tapahtunut kun ne ovat törmänneet voimalla Jungfruskärin kallioon. Kuinka moni on herännyt niiden ääniin? Kun olin Jungfruskärissä eräänä syksynä kirjoittamassa, niin  jyske, joka kantautui aaltojen hakatessa Bjonsin vastapäistä kalliota oli aamutuulen aikaan niin voimakas, että edes korvatulpat eivät auttaneet. Heräsin siihen joka ainoa aamu.

En ollut ainoa jäiden kuvaaja.

Kirkas jää houkuttaa  koskettamaan ja silittämään sitä.

Meren ja kaislikon yhteiset kukkaset.

Kun jatkan matkaa kohti Matinkylää, niin jäälautat loppuvat. Meren jää ikään kuin seestyy. Olen kuullut saaristossa asuvalta ystävältäni, että jäiden lähtö on joinakin vuosina tapahtunut niin, että aamulla meri on vaan yksinkertaisesti ollut avoin. Päivien mittaan ohentunut jää saattaa sulaa yhdessä yössä. 

Luonnon monimuotoisuutta.

Kevättä ilmassa - ja meressä.