Taas Åålannissa

Tänään lähdin ajoissa liikenteeseen. Huomasin, että minulla oli ruhtinaallisesti aikaa lentokentällä. Jonoja ei ollut juuri missään, läpäisin jopa turvatarkastuksen ennätysajassa, vaikka minut tietenkin tutkittiin perusteellisesti ja jopa salkkuni avattiin. Kysymys oli jostakin tehostetusta tarkastuksesta, johon valittiin ihmiset umpimähkään. Hetken jo kuvittelin näyttäväni hyvin epäilyttävältä tyypiltä, kenties lentokonekaappajalta.

Lisää kuvateksti

Ehdin jopa ihmettelemään Tax free -myymälöiden valikoimia ja sorruin pariin kosmetiikka tuotteeseen. Minulla on yksi heikkous ja se on hajuvedet. Ja ne kalliit. Niihin ei onneksi ollut varaa.

Koneessa ikkunapaikalle viereeni istui nuori nainen, joka huomasikin istuvansa väärässä paikassa. Hän nousi ylös ja meni taakseni istumaan. Ikkunapaikan omistaja oli mennyt eteemme. Vaihtelimme paikkoja ja sain ikkunapaikan. Edessäni istuva mies tuli viereeni ja pääsin heti puhumaan ruotsia. Miehen suomenkieli oli heikompi kuin minun ruotsinkieleni. Juttu luisti ja meillä oli mutkan kautta jopa muutama yhteinen tuttukin Maarianhaminassa. Olisin niin kovin mielelläni halunnut tuntea itseni ahvenanmaalaiseksi, mutta totuuden nimissä kielitaitoni ei vakuuta edes minua itseäni. Puhun paljon ja etsin sanoja ahkerasti, mutta sanakirjaa en enää tarvitse.

Pilvipeite oli allamme kuin paksu untuvatäkki ja sen laidalla hohti punainen valo. Kun lähestyimme merta, niin pilvet katosivat. Ihmettelimme saaria ja sitten vieruskaverini osoitti ulos koneen ikkunasta ja sanoi että tuolla on Geta. Näin meressä pieniä saaria ja luotoja. Kone oli laskeutunut matalammalle lentämään. Sydämeni hypähti ilosta kun näin maiseman allani. Halusin heti siirtyä purjehtimaan merelle. Olin taas intoa täynnä.

Minua oltiin kentällä vastassa ja pääsin hujauksessa Folkhälsanin talolle. Koin aikamoisen yllätyksen kun menin kämpille: siellä oli tehty miellytäviä muutoksia ja huone näytti aivan asunnolta: uudet kirjahyllyt, verhot, matto ja pieni keittiökin oli päässyt uudistukseen mukaan. Ihanaa. 

Nettisivujen luomista

Olen koko viime viikon tehnyt uudelle yhdistyksellemme nettisivuja. Onneksi olen käyttänyt lehtien taitto-ohjelmia aikoinani. Löysin mukiinmenevän palvelun nimeltä WIX. Yritän saada sivut auki vielä tämän viikon aikana. Sivut ovat kolmikieliset: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Minun täytyy tehdä tämä nyt, sillä ensi viikolla meidän pitäisi tehdä täällä Maarianhaminassa mediavierailu erään paikallisen ystäväni kanssa. Tiedän että toimittajat haluavat aina lisätietoja ja mielellään jonkun osoitteen mistä infoa löytyy.

Mistä maitoa?

Tuntuu tosi hyvältä olla täällä taas. Lähdin ensitöikseni kauppaan. Muistelin, että Minimarket on auki myös sunnuntaisin. Kadut olivat autioita ja vain reipas tuuli puhalsi pitkin väyliä kun suuntasin Espalle. Kaikki kaupat olivat menneet kiinni tänään jo kuudelta, joten oli keksittävä jotakin. Kioskeja täällä Maarianhaminan keskustassa ei ole. Painelin rohkeasti matkalla olevaan pizzeriaan ja kysyin olisiko heillä maitoa. Ei kuulema ollut. Näytin varmaan surkealta kuin märkä eksynyt koira, sillä omistaja avasi kassan alapuolella olevan jääkaapin ja myi oman maitonsa minulle. Tarvitsen maitoa aamukahviin. En pysty juomaan kahvia mustana ja ilman kahvia olen täysi zombi, en yksinkertaisesti herää. Ja huomenna on taas viikon ensimmäinen päivä. Hoivakotiin on muuttanut viime käyntini jälkeen uusi asukas. Olen utelias.