Lempimusiikin parissa

Aloitimme päivän sessiot tänään lempimusiikin kuuntelulla. Hoivakodissa on useita cd-levyjä ja valitsimme niistä olohuoneessa paikalla olevien asukkaiden lempimusiikkia. Opimme Mailan kanssa tänään käyttämään cd-soitinta muullakin tavalla kuin niin, että vekotin aloittaa aina ensimmäisestä kappaleesta. Itse asiassa koneen käyttäminen on helppoa, kun sen kerran oivaltaa. Nyt tiedän jopa kumpaa kaukosäädintä on käytettävä.

Asukkaiden lempimusiikkia löytyi näiden levykotelojen sisältä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Lempimusiikin kuuntelu toi hymyn monen asukkaan huulille. Kasvot kirkastuivat ja huulet alkoivat tapailla sanoja. Eräs asukas, joka on ollut viime päivinä todella levoton, rauhottui ja lauloi levyjen mukana. Kyseisen henkilön sairaus on edennyt huimaa vauhtia sinä aikana kun olen hänet tuntenut. Eli puolessa vuodessa. 

Tyytyväinen asukas on saanut lempiartistinsa levyn käsiinä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Musiikki liikuttaa

Sen lisäksi että musiikki saa ihmiset hymyilemään, se saa myös heidät tanssimaan. Tanssin pyörteissä sitä pääsee hyvässä onnessa nopeasti elämään nuoruuden tähtihetkiä uudelleen. Olen ollut niin iloinen siitä, että tämän hoivakodin hoitajille on luontaista olla fyysisesti asukkaita lähellä. He osaavat rakastaa.

Lempimusiikin kuuntelun jälkeen olikin jo kahvitauko. Paikalla oli myös asukkaiden läheisiä. Kaikki odottivat papia ja kanttoria. Heidän tulonsa on aina erityistilaisuus. Hengellinen osuus alkoikin minun yllätyksekseni erään asukkaan tuntemalla revyy-laululla. Tämä pappi osaa ottaa yleisönsä. Kun tarkkailin hoivakodin asukkaita, niin he ainakin ulkoisesti tarkasteltuna ottavat hengellisyyden tosissaan. Kaikki kuuntelivat saarnaa keskittyneesti ja veisaivat virsiä. Tahdoin heidän jaksavat keskittyä tilaisuuteen ja että hengellisen tilaisuuden tuoma rauha säilyisi mahdollisimman pitkään heidän sisällään. Sen takia tämän päivän ohjelma olikin hieman tavallista seesteisempi.

Lunta, jäätä ja runon tekoa

Hengellisen tuokion jälkeen siirryimme keskustelemaan talvesta ja jäästä, siitä miten asukkaat ovat kokeneet oman lapsuutensa ja mitä leikkejä he ovat talvisin leikkineet. Lopuksi teimme yhteisen runon, joka luettiin kahteen kertaan. Nämä runot ovat onnistuneet aina ja ne on helppo säveltää. Teemme siis tekstin yhdessä ja minä sävellän siihen melodian.

Jäähyväisten aika

Hoivakodissa pidettyjen taiteellisten sessioiden jälkeen minä suunnistan yleensä Lilla Holmeniin uimaan. Jätän nykyään pyörän kuuliaisesti alueen ulkopuolelle. Mietin kävellessäni erästä ihmistä, jonka puoliso ei tahdo enää elää. Katson sumuista merta ja minun on helppo ajatella, että nyt kannattaisi päästää irti. Ei minulla ole kokemusta elinikäisestä parisuhteesta. Minun ei kannatta antaa mitään neuvoja tässä asiassa. 

Nousuveden aikaan näitä kiviä ei voi nähdä, mutta ne ovat silti olemassa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kävelin rannalla, kevyt usva liukui pitkin meren pintaa ja silmäni kostuivat. Minulla on enää kolme viikon mittaista jaksoa Maarianhaminassa, sen jälkeen en tule tapaamaan hoivakodin asukkaita enkä työskentele enää heidän kanssaan. Haikeus täytti mieleni. Joku saattaa vielä nukkua pois ennen kesää. Olen kohdannut kuoleman monta kertaa. Se on osa tämän työn luonnetta.

Lilla Holmenin laituri.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kylmä merivesi virkisti aivan kuten tiesinkin. Olen addiktoitunut talviuintiin. Paikalla ei ollut ketään muita kuin minä. Ihailin vielä rantaa ennen lähtöäni.

Kaunis rantamaisema. Helmikuun viimeinen päivä on huomenna.
(Copyright: Lumikki Laine)