Ensimmäiset kontaktit Ahvenanmaalle

Soitin perjantaina Helena Ahlersille, joka on työskennellyt vuosikausia muistisairaiden ihmisten kanssa ja myös järjestänyt alan koulutusta. Häiritsin häntä kesken kesämökkeilyn, mutta hän oli ilonen ja kun tajusi kuka olen, niin sain hyviä vinkkejä ihmisistä, joihin kannattaisi ottaa yhteyttä. Helena vielä sanoi, että voisin soittaa hänelle takaisin elleivät asiat järjesty!

Pienen nettisurffailun jälkeen päätin soittaa dementiaan erikoistunella geriatrille Christian Andersonille. Hän oli tietenkin kesälomalla, mutta sain sairaalasta toisen geriatrin puhelinnumeron, jolla voisin soittaa seuraavana päivänä.

Selasin nettiä ja mietin tilannetta: todennäköisesti tuo toinen lääkäri voisi suositella joitakin laitoksia.....mutta....se saattaisi johtaa aika moniin pitkiin keskusteluihin. Aikaa oli aika vähän, osa matkalipuista oli vielä ostamatta ja suurin osa kamoista pakkaamatta. Valitsin toiseksi yritykseksi Folkhälsanin ryhmäkodin, jonka asukkailla on muistisairaus. Johtaja oli kesälomalla. Onnistuin kuitenkin saamaan sieltä kiiini yhden ihmisen ja keskustelin hänen kanssaan.

Allaktivitetshuset på Åland
Tämä kuva pysähdytti minut ja päätin soittaa sinne. Löytäisinkö täältä sopivat muistisairaat ihmiset?

Jatkoin kuumeisesti pakkaamista, sillä edessäni oli oikea monitoimiloma: mökkeilyä, maatilaa, kaupunkeja ja saaristoa. Yllättäin sain viestin työntekijältä, jonka kanssa olin keskustellut puhelimessa. Hän pyysi, että kirjoittaisin jotakin itsestäni ja siitä mitä tahdon.

Huh kiirettä! Väsäsin selostuksen niin nopeasti kuin pystyin, ja laitoin sen sekä CV:ni menemään. Kiitin luojaani siitä, että olin joutunut selostamaan tätä projektiani kirjallisesti apuraha -hakemusta varten. En ehtinyt edes lukea läpi mitä sain aikaiseksi leikkaa liimaa -systeemilä. Ei ehkä aivan paras mahdollinen tapa toimia....ja ensivaikutelma on kuitenkin niin tärkeä kun luodaan uusia suhteita.

Löysin tämän selfien kun selasin reissusta ottamiani kuvia. Vahinkolaukaus.
Ja tämäkin on jollekin ensivaikutelma.

Olin ostamassa viimeisiä matkalippuja, kun sain viestin: Anu ei ollut saanut mailiani. No jopas! Olin lähettänyt mailin henkilölle, jonka kanssa puhuin puhelimessa. Oletin, että hän halusi tiedot ja ehkä näyttäisi ne sitten dementiakodin johtajalle, kun hän tulisi takaisin töihin. Ostin matkalipun Turusta Tukholmaan. Laiva pysähtyisi Maarianhaminassa, eli voisin jäädä tarvittaessa pois siellä. Siis mikäli tapahtuisi ihme ja pääsisin tapaamaan jotakin muistisairaiden kanssa työskentelevää ihmistä. Laiton viestin eteenpäin ja sitten minun oli lähdettävä. Nähtävästi Ahvenanmaan vierailu ei toteutuisikaan, sillä olin päätänyt, etten lähde sinne lainkaan ellen saa sovittua tapaamista/tutustumista etukäteen.

Sain siis lähteä trippini ensimmäiselle osuudelle Mouhijärvelle epätietoisuuden vallassa. 

Tie tuntemattomaan.
Livet är en resa.