Tukholmaan!

Palattuani takaisin satamaan, katselin kummissani kuinka nuori tyttö keräsi sinilevää haavilla ylös merestä. Sitä oli puurona kaikkialla vedessä. Ei mitenkään mieltä ylentävää.

Asetuin satamaravintolaan, ja aloitin loman! Anu Jokinen sanoi minulle, että nyt olet ansainnut loman! Ja mielelläni minä häntä uskoin. Olin kyllä samaa mieltä aidostikin, koska asiat järjestyivät niin jouhevasti!

Kirjoitin postikortit. Aivan oikein. Minä lähetän vielä vanhanaikaisia kortteja, ja myös saan niitä. Tosin aivan liian harvoin. Olen varmasti harvinaisuus. Maarianhaminasta ostin lipun Viking Linen laivaan Kappelskäriin. Matka Maarianhaminasta Tukholmaan maksoi vain 12 euroa! Siihen sisältyi myös bussimatka. Laivalla oli kuuma ja minua väsytti. Matkustajat olivat enimmäkseen ruotsalaisia, en kuullut kenenkään puhuvat suomea. Samalla tavalla he rohmusivat kärryjen kanssa kaljaa ja viinaksia, kuin suomalaiset Virosta. Ja yhtä humalassa he olivat myös laivalla. Eli kaikin puolin kotoinen meininki.

Trubaduuri viihdytti meitä aurinkokannella

Kun pääsin T-centraliin, niin otin ensimmäiseksi yhteyttä vanhaan ystävääni Anitaan. Hän sanoi että oli nauttinut lasillisen viiniä, koska luuli minun tulevan vasta tiistai-iltana. Mutta ehtisi kyllä ajokuntoon siinä vaiheessa kun juna olisi Växbossa. Joten marssin ostamaan lippua. Juna olikin täynnä! Ei auta itku markkinoilla – myyjä selitti että voisi myydä minulle lipun, mutta jos kaikki lipun ostaneet ihmiset tulisivat junaan, niin istumapaikat olisivat täynnä. Ja lipunmyyjä arveli että se olisi hyvinkin todennäköistä. Joutuisin siis seisomaan koko matkan. Ei kiitos! Olin herännyt kolmen tunnin yöunien jälkeen viideltä aamulla!

Vihdoinkin Tukholmassa! En enää pystynyt ajattelemaan selkeästi - olin niin poikki.

Pelastava enkeli

Mietin hetken ja sitten soitin Marjatta-tädille. Hän asuu Tuhkolmassa. Marjatta on isoisäni kasvattisisar. Hänellä on uskomaton elämäntarina. Orpolapsesta oopperan balettitanssijaksi.

Marjatta Tonemar tanssii Joutsenlammen pääosaa.
Kuva: Tonemarin arkistot

Otin tämän kuvan nyt vierailuni aikana.
Marjatalla on käsissään samat tossut, joilla hän tanssi aikoinaan oopperassa.

Isäni (kuvassa oikealla) oli pienenä poikana Marjatan hoivissa, kun Suomessa sodittiin.
Kuva: Tonemarin arkistot 

Marjatta lupasi antaa minulle yöpaikan. Soitin Anitalle, että tulen Växbohon seuraavana iltana. Sitten tilasin taksin – olin aivan lopussa. Yleensä käytän aina joukkoliikennettä, mutta hätä ei lue lakia.

Söimme iltapalaa ja keskustelimme niitä näitä. Pääsin suihkuunkin! Olin valvonut melkein vuorokauden ja lämpötila oli ollut varmasti päivällä yli 30 astetta.

Kun vihdoin heittäydyin kaiken säätämisen jälkeen Marjatan uudelle sohvalle – se oli kuin taivas – ja suljin silmäni, niin kaikki pyöri kuin pyörremyrksy pääsäni: kesämökki, kalat, lintujen huudot, Tukholman valot, Alice, Jungfruskär, Maarianahamina, hoitokoti, Greta Sundström, kuulin musiikkia ja ruotsinkielistä puhetta.....sitten nukahdin ja nukuin kuin kivi seuraavaan aamuun!