Lisäksi olemme treenanneet urakalla duo-parini kanssa Helsingin juhlaviikon keikkoja varten. Olemme molemmat luovia ja spontaaneja ihmisiä, sekä todella erilaisia persoonia. Yhteistyö ei ole ollut todellakaan sitä mitä ajattelin. Odotankin suuresti hetkeä, jolloin keikat ovat onnellisesti ohitse. Tätä kakkua on vielä koristanut oma oloni.
Samat sanat voin lausua tästä kirjaprojektista. Hetkittäin tunnen seisovani liisterissä aina kaulaa myöten. Mutta silloin kun teen jotain konkreettista, niin meininki muuttuu...
Ostin tänään kaksi matkalippua, joista toinen on ensi maanantaina Tampereelta suoraan Turun satamaan, niin että ehdin laivaan, jonka pitäisi olla päivällä Maarianhaminassa. Eli nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että pääsen kirjaprojektissa seuraavaan vaiheeseen, jolla tarkoitan tässä vaiheessa Ahvenanmaalla asuvien muistisairaiden kanssa työskentelevien ihmisten kohtaamista.
Minun täytyy sopia tällä viikolla maanantain tapaaminen/tapaamiset valmiiksi. Jännittää. Elämässäni on pitkästä aikaa seikkailun makua. Tämähän on minun elämäni. Ja vanhat muistisairaat ihmiset ovat sen tähtiä!
Minun täytyy sopia tällä viikolla maanantain tapaaminen/tapaamiset valmiiksi. Jännittää. Elämässäni on pitkästä aikaa seikkailun makua. Tämähän on minun elämäni. Ja vanhat muistisairaat ihmiset ovat sen tähtiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti