Myrskyluodoilla kalastamassa

Eräs unelmani alkoi toteutua, kun bussi kiidätti minut Simskälaan. Mikal Lindholm oli minua vastassa viimeisen lossin rannassa. Päätimme lähteä aamulla aikaisin liikkeelle. 

Heti kello kuuden aamiaisen jälkeen olimme valmiina lähtöön.
(Copyright: Lumikki Laine)

Otimme isomman veneen ja Mikael lastasi siihen verkot ja muut kalastusvälineet. Olin odottanut tätä hetkeä niin kauan. Pääsisin vihdoinkin paikan päälle katsomaan missä Alice oli viettänyt lapsuudessaan unohtumattomia viikkoja perheensä kanssa silakkaa kalastaen. Voinhan minä ihailla noita samoja maisemia valokuvista sekä Myrsyluodon Maija -televisiosarjasta. Sarja on kuvattu nimittäin samoilla luodoilla. On kuitenkin aivan eri asia kokea asiat itse kuin katsoa muiden tulkintaa niistä.

Lähtö venevajalta. Ratin takana kalastaja Mikael Lindholm.
(Copyright: Lumikki Laine)

Mika on ahvenanmaalainen perheellinen mies, jolla on vaimo sekä kaksi lasta. Mikan vaimon isoisä on ollut Myrskyluodon Maijan sisko. Kyseessä on siis henkilö, jonka elämän tarinaan Myrskyluodon Maija perustuu. Tunnen myös erään toisen henkilön joka on suoraan alenevassa polvessa Myrskyluodon Maijan jälkeläinen. On hieman arveluttavaa puhua suoraan samasta henkilöstä silloin kun on kyseessä jonkun fiktiivisen hahmon esikuva. Itse yritän pitää Alicen ja kirjani päähenkilön toisistaan erillään. Kuitenkin sorrun välillä käyttämään nimeä Alice kun puhun kirjani päähenkilöstä. Tässä menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Mutta kirjani henkilö.....

Siikojen kasvatusallas
(Copyright: Lumikki Laine)

Käymme alkumatkasta ruokkimassa pienet siianpoikaset. Poikaset ovat vielä niin pieniä, että ne täytyy käydä ruokkimassa usein. Myöhemmin voi ottaa ruokinta-automaatin käyttöön. Kalat kasvavat monta vuotta, ennen kuin ne ovat tarpeeksi isoja myyntiin. Pitkäjänteistä puuhaa. 

Talo, jossa Anni Blomqvist kirjoitti kirjojaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ajoimme Anni Blomqvistin kotialon ohitse. Viimeksi näin talon kesällä 2009 kun pyöräilin pitkin saaria. En käynyt silloin sisällä. Siellä on museo, joka on auki tilauksesta. Talo toimii tailteilijaresidenssinä. Ulkona oli aika kylmä ja olin tyytyväinen että ostin tätä koko projektia varten lämpimät coretex vaatteet. Olen käyttänyt niitä läpi vuoden syyskuusta lähtien. Lisäksi minulla on isot kurahousut, nyt huomasin että Mikaelilla oli samanlaiset, mutta eri väriset. Minun ovat tylsän vihreät.

Tämä silta erottaa itäisen ja läntisen Simskälan. Tästä pääsee "oikaisemaan" Myrskyluodoille.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kuulas kevätaamu Simskälassa.
(Copyright: Lumikki Laine)

Ja sitten mukaan veneen kyytiin :

Liikkeellä oli myös paljon lintuja. Katselin niiden lentoa, kuulin lokkien huudot, tuulen suhinan ja veden liplatuksen. Tunsin ilmavirran kasvoillani sekä suuren vapauden ja kauneuden. Rakastun mereen koko ajan yhä enemmän.

(Copyright: Lumikki Laine)

Aika laskea verkot vesille.
(Copyright: Lumikki Laine)

 Ja taas matkaan!

(Copyright: Lumikki Laine)

Mikä ihana näky. Kuka onnelllinen saa tuolla viettää aikaansa?
(Copyright: Lumikki Laine)

Vierailu Väderskärille

Pieni ihastuttava mökki jäi taaksemme ja melkein mutkan takana oli saari, missä on kuvattu Myrskyluodon Maija -televisiosarja. Tuntui aika ihmeelliseltä. Sarja on kuvatto 70-luvun alussa eli siitä on aikaa jo 40 vuotta. Olen oppinut riisumaan katseellani saaria vuosien varrella. Jungfruskär on opettanut. Miten voin laittaa ihmiset matkustamaan ajassa ellen tiedä millaiseen maisemaan he matkustavat, minunhan täytyy pystyä kuvaamaan se. Saimme kiinnitettyä veneen laituriin ja nousimme ylös. Saarella näkyi vanhoja rakennuksia, jotka olivat toimineet elokuvan kulisseina. Filmiporukka asui saaren toisella puolella teltassa. 

Tämä kohta tuntui tutulta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kävelimme eteenpäin ja katselin pusikkoista saarta. Kuuntelin samalla Mikaelin juttuja. Sitten hän sanoi, että tulimme tänne vähän liian aikaisin. Kevät tulee tänne myöhemmin kuin muualle. Kaikkien kukkien olisi pitänyt kukkia kun tulen ensimmäistä kertaa saarelle. Aivan niin kuin silloin kun Maijakin saapui ensimmäisen kerran saarelle. Tuollainen puhe on kuin hunajaa korvilleni.

Minä Maijan talon ovella.
(Kuva: Mikael Lindholm)

Kulissilato
(Copyright: Lumikki Laine)

Kiipesimme vielä ylös sinne, minne Maija kiipesi katsomaan näkyykö Jannen venettä missään. Kallion päältä näkyy kaikkiin suuntiin. En viitsi tässä purkaa koko retkeäni, etten pilaa teidän lukijoideni mahdollisia vierailuja myrskyluodoille. Jokainen saa löytää oman seikkailunsa. Mikael järjestää sinne päiväretkiä. Aion viedä saarelle ainakin omat lapseni. Myrskyluodon jälkeen oli aika jatkaa matkaa.

Mökille

Mikael käänsi veneen kohti pienen mökin rantaa. Selvisi että mökki oli hänen omansa. Haltoiduin. Pääsin siis käymään sisälle oikeaan kalamajaan. Siihen aikaan kun Jungfruskäreläiset olivat 1920-luvulla asuneet kalamajoissa, niin ne olivat olleet hieman alkeellisimpia ja vetoisempia.

Oi ihmettä!
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä rantakalliolta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Mökin ikkuna houkutti minut selfien kuvaamiseen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Mökin vieressä oli iso linnunpönttö.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tässä linnunpöntössä asuu joku. Mikael työnsi kätensä aukosta sisään ja minä ihmettelin, että aikooko hän näyttää minulle linnunpoikaset. Hän nosti jotain ylös sieltä niin tavattoman varovaisesti. Sain nähtäveäkseni kaksi isoa munaa. Ne ovat erittäin hyviä sokerikakun leipomiseen. Näin sieluni silmilläni Alicen keräävän yhdessä muiden kanssa munia luodoilta syötäväksi. Kuinkakohan he valmistivat ne siihen aikaan?

Sokerikakkuun sopivat munat.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kalamajan kodikas keittiö.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kalamaja oli sisältä viihtyisä. Jätimme kamat sinne ja Mikael näytti minulle saunan ja melkein valmiin uuden pikkulan. Saunan takana oli iso vesisäiliö. Merivettähän ei voi laittaa kiukaaseen, sillä se ruostuttaa raudan. Kalamajan ulkopuolella on pieni aurinkopaneeli josta saa lamppuun virtaa. Mitään kännykkää majalla ei voi ladata. Todennäköisesti siellä ei ole edes kenttää eli aika rauhallinen paikka. Ja kun tulee pimeää niin tulee pimeää. 

Meri sisälläni......ja sinun sisälläsi

Menimme sisälle mökkiin. Istuimme pienen pöydän ääressä ja keskustelimme kaikista asioista. En voi pitää itseäni ahvenanmaalaisten kalastajien erityistuntijana, mutta samaa rauhaa, ystävällisyyttä ja sympatiaa ainakin näissä kolmessa tapaamaassani on. Bergimaneissa ja Mikaelissa. Heidän kanssaan on helppo olla. Tuntuu kuin meri olisi heissä sisällä. Ja sitä ominaisuutta minä rakastan. Koska meri on niin kaunis. Puhumme myös uskomuksista ja yliluonnollisista asioista. Mikael ei ole kokenut mitään sellaista - tosin kun on esimerkiksi kova usva ja lintu lentää lähellä sen sisällä, niin olisi helppo nähdä vaikka mitä.... Mikael kertoo kunnioittavansa merta. Koen itse meren samanlaisena kuin ihmisen psyykeen: sitä on syytä kunnioittaa ja lähestyä tunnustellen. Ei kannata juuri vaatia. Ja aina tulee yllätyksiä niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Kysyn vuokraako hän kalamajaa. Ei, sitä ei ole koskaan tehnyt. Kysyn mitä se maksaisi jos vuokraisi sen.....Keskustelun päätteeksi olen löytänyt itselleni mainion paikan satukirjani kirjoittamisen aloitusta varten. Sovimme että menen sinne elokuussa. Elämä on ihmeellinen seikkailu. Lähdin keskustelun uuden käänteen saattamana häkeltyneenä sinne, missä kuninkaallisetkin käyvät yksin. 

Kirjoitetaanko satukirjani ensimmäiset lauseet täällä?
(Copyright: Lumikki Laine)

Sisälle päästyäni Mikael oli kattanut pöydän. Keskustelut ja ateriointi tässä mökissä ovat minulle merkittäviä. Opin paljon uutta saaristolaisista ja kalastajista. Jungfruskär oli pieni kalastajayhdyskunta Alicen lapsuudessa. Kalastus on myös Mikaelille elämäntapa. Saan elokuussa käyttööni myös soutuveen, jolla voin mennä Myrskyluodon Maijan saarelle halutessani. Se on aivan Mikaelin saaren vieressä. Kerroin odottavani tähtitaivaista. Mökin edustalla oleville kallioille kerääntyy kuulemma iltaisin jäniksiä. 

Lähdön aika. Elokuuta odotellessa.....
(Copyright: Lumikki Laine)

Takaisin verkoille

Vapauden tuntu
(Copyright: Lumikki Laine)

Eka siika
(Copyright: Lumikki Laine)

Lisää kaloja
(Copyright: Lumikki Laine)

Pikkuhiljaa palju alkoi täyttyä. Sain nähtäväkseni myös hylkeen tekemän aukon verkkoon. Aika iso. Hylkeitä on liikkellä kuulemma tähän aikaan erityisen paljon. Itse en ole onnistunut tämän reissun aikana bongaamaan vielä ainuttakaan. Toimin kalastuksessa lähinnä todistajana, sillä Mikael ei tarvinnut apua edes veneen ohjaamisessa. Ilma oli niin tyyni että vene tuntui melkein lukevan Mikaelin ajatukset. Oli aika ajaa seuraaville verkoille.

Meri kuin peili.
(Copyright: Lumikki Laine)

Seuraavat verkot olivat hieman runsaammat, tosin siikaa ei enää noussut yhtä paljon. Vesi oli niin kirkasta, että näki suoraan pohjaan noin neljän metrin syvyyteen. Verkossa kiinni olevat kalat pystyi myös havainnoimaan kauan ennen verkon nostoa.

Kalakippo täytyy
(Copyright: Lumikki Laine)

Ahti antaa ahvenia...
(Copyright: Lumikki Laine)

Kohtasin tällä reissulla myös elämäni ensimmäisen simpun.
(Copyright: Lumikki Laine)

Jättiahven
(Copyright: Lumikki Laine)

Kalastaja ja saalis

Saimme muiden kalojen lisäksi 12 isoa haukea, joista jokainen pääsi takaisin veteen. Kutuhauet päästetään aina takaisin, jotta kalaa riittäisi tulevaisuudessakin. Ḱalojen hinta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Laskimme tällä kalakeikalla yli 700 metriä verkkoja. Oli kyllä mieleenpainuva kalareissu. Jag tackar!

Kalareissu on ohitse! Kuvassa Mikael ja minä.