 |
| Bye bye Mariehamn! (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
 |
| Ihanat luodot - kuin luonnon grafiikkaa. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Tämän nähdessäni sieluni huutaa purjehdukselle. (Copyright: Lumikki Laine) |
Perillä harmaassa
Tämä laivamatka oli lasten leikkiä edelliseen verrattuna. Päiväristeilyillä on niin paljon rauhallisempaa. Mutta välittömästi sataman ulko-oven vieressä oli tuttu näky odottamassa, ikävä kyllä.
 |
| Sitä saa mitä tilaa. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Slussen |
Marjatan luona
Päästyäni perille majapaikkaani, siellä oli bilemeininki. Rapussa tuli vastaan ruotsalaisia sukulaisia, joiden nimet eivät tulleet heti mieleen, mutta kasvot olivat tuttuja. Nyt juhlittiin Marjatan 87-vuotis synttäreitä! Raahasin kapsäkkini sisään ja liityin iloitsevan joukon jatkoksi.
 |
| Serkkuja. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Nuoria serkkuja. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Aina tyylikäs Marjatta. (Copyright: Lumikki Laine) |
Ruotsalaiset sukulaiseni ovat hilpeällä tuulella: naurua ja laulua riitti eivätkä jutut loppuneet kesken. Aika lensi kuin siivillä ja pian oli sydänyö. Se, miten olemme kaikki sukua toisillemme on joillekin hämärän peitossa. Asiaa hankaloittaa se, että Marjatta on biologisesti isoisäni serkku, mutta kun hänet jätettiin isoisäni perheeseen pienenä ja nimettömänä tyttönä, ja isoisäni äiti huolehti hänestä, niin hän oli isoisäni sisko. Jos katsotaan että Marjatta on isoisäni sisko, niin Marjatan lapset ovat isäni serkkuja ja lapsenlapset ovat minun pikkuserkkujani...juu...liian vaikeaa. Minulla itselläni olo oli kuin mustalaisella jatkuvan reissaamisen ja kamojen raahaamisen takia, tännekin tulin kuin kotiin konsanaan. Mustalaiset kutsuvat toisiaan serkuiksi, vaikka eivät olisi biologisia serkkuja. Niinpä päätimme, että tästä lähtien olemme kaikki vaan serkkuja. Asiat kannattaa tehdä yksinkertaisiksi. Ja pitää ne sellaisina.
Uusi Päivä
Seuraavan aamuna heräsin valmiin pöydän ääreen. Marjatta sanoi ettei ole koskaan nukkunut niin myöhään. Kello oli kymmenen aamulla. Yleensä hän herää viideltä. Minulla on hieman erilainen rytmi. Täällä ei ole kuitenkaan langatonta wifiä joten netin ääressä roikkumiseen ei kulu turhaa aikaa.
 |
| Pääsin valmiiseen pöytään! (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Uusia naapureita. (Copyright: Lumikki Laine) |
Lähdin käymään kaupassa ja pyysin Marjattaa kertomaan mitä hän tarvitsee. Ja hän tyrkytti minulle rahaa. Sanoin etten huoli hänen rahojansa, sillä maksaahan ruoka ja kaikki muukin olemiseni siellä. Hän yritti uudestaan, sinnikäs kun on, mutta en antanut periksi. Kerroin, että työnnän setelit salaa takaisin hänen takkinsa taskuun, mikäli saan häneltä rahaa. Tämä asia oli käyty läpi jo edellisillä vierailullani.
Takaisin palatessani huomautin ohimennen, että muuttavalla perheellä on lapsia, koska huonekalujen joukossa on lastentarvikkeita, pieniä tuoleja ja pöytiä. Marjatta totesi ettei enää tiedä millaisia ihmisiä omassa talossa asuu, koska hän ei ole käynyt ulkona pitkään aikaan. Kun tavarat olivat löytäneet omille paikoillensa pistäydyimme parvekkeella. Parvekkeen korkeudella on iso puu jossa on kaksi valtavaa harakanpesää, toinen on jo luhistunut. Sain kuulla että harakoilla on kesäisin poikaset pesässä ja lintuperheen elämää on kiva seurailla näköalapaikalta.
 |
| Harakan pesät. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Perunamaa Marjatan parvekkeella. (Copyright: Lumikki Laine) |
Pitkä matka ostarille
Päätimme lähteä ulos kauniisen kevätpäivään. Huomasin. että Marjatan ilme kirkastui ja ryhti suoristui ulkona. Balettitanssijan keho kaipaa liikuntaa iäkkäänäkin, ja sitä ei kerrostaloasunto pysty tarjoamaan tarpeeksi. Pitkään ikään kuuluu kuitenkin kehon hidas haurastuminen ja hajoaminen. Mikään ei ole niin helppoa enää.
 |
| Näitä keltaisia kukkapuskia oli joka puolella Tukholmaa. Kasvi on kuulema erittäin myrkyllinen. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Kerjäläinen puistotiellä. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Koululaiset ovat keränneet roskia. (Copyright: Lumikki Laine) |
Aina välillä pysähdyimme penkille lepäämään tai Marjatta istahti lisäksi tarvittaessa rollaatorinsa penkille. Ohitsemme kulki afrikkalainen rasta ja makea imelä hashiksen haju leyhyi ilmassa. Meinasin kommentoida asiaa Marjatalle, mutta päätinkin pitää suuni kiinni.
 |
| Marjatta valitsee kukkia parvekkeelle. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Kirkas kevätpäivä ja Hässelbygårdin ostari. |
 |
| Kohtaaminen. (Copyright: Lumikki Laine) |
Marjatta ei muistanut milloin olisi viimeksi käynyt ostarilla. Tämä ostari muistuttaa Suomessa 70-luvulla rakennettuja ostoskeskuksia, mutta on isompi. Alueella asuu paljon maahanmuuttajia. He eivät ole vanhemman väestön suosiossa. Mutta kukkakaupan kaunis nuori mies osaa hurmata. Seurasin sivusta kukkien ostotapahtumaa ja mietin: onkohan tämä viimeinen kerta. Tomaatin taimenet eivät olleet vielä saapuneet, oli kuulema liian kylmä istuttaa niitä niin aikaisin.
Kävelyn jälkeen Marjatta kattoi pöydän ja laittoi meille lounasta. Siis lämmitti hänen tyttärensä tekemän ruoan. Kolme kuukautta sitten hän teki itse ruoat. Kaikki muuttuu koko ajan. Meille on muodostunut sellainen työnjako että Marjatta laittaa ruoat, minä korjaan sitten pöydän ja tiskaan. Laskin, että tämä oli viides vierailuni vuoden sisällä.
Kaupungille
Lähdin lounaan jälkeen kaupungille tapaamaan tuttujani. Katselemaan kauniita rakennuksia ja ostamaan tuliaisia.
 |
| Löysin kirkon, jossa järjestetään meditaatiohetkiä. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Pysähdyttävä kivi. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Tukholmassa on tosi paljon kaupunkipyöriä ja pyöräpoliiseja. Täällä sakotetaan ylinopeudesta, valojen puutteesta jne. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Minulle tuntemattoman eläimen tassunjäljet. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Mielenosoitus Sergelin torilla rasismia vastaan. |
 |
| Mielenosoitus Sergelin torilla jatkuu, 99%:sesti osallistujat ovat mustia. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Päädyin leffaan Victorian teatteriin. (Copyright: Lumikki Laine) |
Lahja, 84v
Seuraavana päivänä päätin mennä tervehtimään ystäviäni, joihin olin tutustunut 12 vuotta sitten Ahvenanmaalla, kun kunnostimme Prästön ortodoksista hautausmaata talkoovoimin. Tapasimme siellä useina kesinä, muutaman kerran tulimme talkootöiden jälkeen myös Tukholmaan. En ollut tavannut Lahjaa vuosiin. Jotenkin minulle tuli vain sellainen olo, että tahdoin nähdä hänet.
 |
| Palvelutalon sisäänkäynti. (Copyright Lumikki Laine) |
 |
| Pihakivi. (Copyright: Lumikki Laine) |
 |
| Lahja keinutuolissa, jonka hän sai 50v -lahjaksi. (Copyright: Lumikki Laine) |
Oli ihana nähdä Lahjaa. Hän varoitti minua puhlelimessa, että on laihtunut 20 kiloa viime näkemältä ja on täysin autettava. Lahja on Karjalan evakkoja ja erittäin hyvä suustaan. Hänestä olisi tullut loistava radiojuontaja. Lahja oli tosiaan hieman kutistunut, mutta oli aivan tunnistettavissa. Hän päätti keittää teetä, mutta teetä ei löytynytkään joten joimme mansikkamehua ja söimme pullaa. Pari tuntia hujahti ja minun oli jo aika lähteä, mutta ei se niin helppoa ollut. Ei kai minulla ollut mihinkään kiire. Jossain vaiheessa Lahjan luona piipahti kotihoitaja, joka ilahtui minut nähdessään. Lahjalla ei käy enää kovin paljon vieraita. Ennen niin eloisa nainen viettää suurimman osan päivistään sängynpohjalla maaten. Ulkona hän on käynyt viimeksi pääsiäisen aikoihin.
 |
| Lahja sai lahjaksi Arkkipiispa Leolta kirjan mustelmat. |
Juttua piisasi. Sain nahtaväkseni kirjoja. Erittäin rakkaaksi osoittautui Arkkipiispa Leon kirjoittama Mustelmat. Teksti on raakaa, en pystynyt lukemaan kovin paljoa. Mutta Lahjan mukaan evakkoelämä oli sellaista. Kolmen tunnin kuluttua minun oli lähdettävä. Lahja pyysi minua käymään kun seuraavan kerran tulen Tukholmaan. Minä lupasin.
 |
| Lahja vilkuttaa minulle ikkunasta. (Copyright: Lumikki Laine) |
Ulospäästyäni katsoin palvelutalon pihalle: siellä istuvien vanhuksien silmät loistivat ja suupielet kääntyivät ylöspäin kun kävelin heitä kohti, katsoin silmiin ja tervehdin. Portista päästyäni soitin minun ja Lahjan yhteiselle ystävällemme. En ehtinyt tavata häntä, eikä hän enää minua tällä reissulla. Lahja on kuulema välillä erittäin huonona. Uskon sen. Hän saattaa nukahtaa pois milloin tahansa.
Ankaraa ajattelua
Loppulomaani Tukholmassa leimasi lievä väsymys. Yritin kuumeisesti miettiä jotain mikä helpottaisi näiden vanhusten elämää. Ja ylipäätään kaikkien vanhusten elämää. Olisiko aika siirtyä asumaan yhteisöihin, joissa olisi kaiken ikäisiä ihmisiä. Tämä ei ole tervettä. Ennen ehkä vanhukset ja muistisairaat, vammaiset ja muut erityiset ihmiset onnistuttiin "piilottamaan" "taviksien" katseilta. Nyt se ei enää onnistu, koska heitä on niin paljon. Kohta enemmän kuin "taviksia". Pelkkä ajattelu ei kuitenkaan auta - tarvitaan tekoja. Minuakin luultiin kodinhoitajaksi monta kertaa näiden kahden vanhuksen luona käydessäni. Hyväksytäänkö totuudeksi sellainen ääneen lausumaton toteamus, jonka mukaan iäkkäillä ihmisillä ei ole nuorempia ystäviä kuin ikätoverinsa? Onko se OK?
 |
| Alfred Nobelin profiili. |
Pääsin vielä Nobel museoon ja jämähdin sinne lyhytelokuvasalin katsomoon. Kierros jäi niin pahasti vajaaksi, että seuraavalla Tukholman reissulla jatkan sitä. Minun mielipidettäni ei ole kukaan kysynyt, mutta kerron sen silti: Nobelin palkinnon ansaitsee varmasti se, joka keksii ratkaisun vahuksten yksinäisyyden poistamiseksi. Niin syvältä se minua nyt tällä reissulla riipaisi. Ja nyt puhun ihan tavallisista, järjissään olevista vahuksista. Been there - seen and felt it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti