maanantai 13. heinäkuuta 2015

Ingemar Finneman

Oli tämän reissun viimeinen aamu Jungfruskärissä. Siivosin vartiotuvan ja pakkasin. Sen jälkeen lähdin kävelemään kohti Ingemarin venettä. Olin kuullut että hän asuu veneessään, joka on kiinnitetty armeijan laituriin. Matkalla sinne puhelimeni soi ja siellä oli kukas muu kuin Ingemar itse. Sain kuulla että hän oli parhaillaan veneessään. Olin valmistautunut menemään taloon kyselemään hänen peräänsä. Olimme keskustelleet Ingemarin kanssa useita kertoja puhelimessa Maarianhaminan aikoinani. Hän jopa soitti ja ilmoitti ettei pääse Folkhälsanin loppujuhlaani. Minulle oli rakentunut hänestä myönteinen kuva jo ennen tapaamistamme. Niinpä en ollut lainkaan yllättynyt kun minua oli vastassa merimiehen oloinen mies. Ingemar Finneman ei ole kuitenkaan merimies. Istuimme keskustelemassa hänen veneessään, joka oli kiinnitettynä hänen oman laituriinsa. Taas sain ihmetellä kuinka ihminen voi näyttää yli 20 vuotta nuoremmalta kuin mitä on. Ne on ne saaristolaisgeenit.



Iätön Ingemar Finneman
(Copyright: Lumikki Laine)


Ingmar halusi tietää kaikenlaista minusta. Huomasin että hän oli odottanut tapaamista. Veneen pöydällä oli lehtileike Ålandstidningenistä viime keväältä. Olen tavannut muitakin vanhempia ihmisiä jotka säilyttävät kuvaani. Olen otettu saamastani huomiosta. Keskustelimme elämästä. Ingemar oli syntynyt veneeseen Uno Hambergin lailla. Hän on Sipoossa asuvan Ulla Holmbergin veli. Ingemar kertoi että ei ole yhden naisen mies vaan rakastaa kaikkia naisia. Hän on myös sitä mieltä että minä en ole yhden miehen nainen. Myönsin asian olevan niin, mutta että olen vain yhden kanssa kerrallaan. Kerroin Ingemarille että olen rakastunut, mutta Ingemar on naistenmies eikä antanut niin helpolla periksi.

Kyselin Ingemarilta samoja asioita kuin muilta Jungfruskärissä syntyneiltä ihmisiltä. Selvisi, että rippikoulua ei käyty Bjonsissa vaan Hyppeisissä. Tästä minä olin siis saanut eräässä haastattelussa väärää tietoa. Eräs keski-ikäinen Jungfruskäreläisten jälkeläinen, joka halusi määrätä kirjani sisällöstä oli siis tässä asiassa oikeassa. Olen kiitollinen kaikesta avusta ja tiedosta jota olen saanut. Minä kuitenkin uskon jokaisen minulle kerrotun tarinan, ja koska teen fiktiota niin rippikoulu saattaa hyvinkin päätyä Bjonsin torppaan. Jos sitä edes käydään lainkaan minun kirjassani.

Keskustelu ajautui syvemmille vesille. Puhuimme uskonnoista ja Jumalasta. Ingemar ei usko minkään uskonnon tarjoamaan jumalakuvaan. Hän alkoi pohtimaan että Jumala on ehkä sama asia kuin luonto. Nyt minä ymmärrän entistä paremmin saaristolaisten suhdetta luontoon. Yhden syyn lisää miksi sitä kunnioitetaan niin paljon. On luonnollista kunnioittaa Jumalaa. Tämä tapaaminen merkitsi minulle erittäin paljon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti