Takaisin Alicen vanhaan taloon

Aamulla soitin Lennartille josko hän voisi hakea minut Hamnöön niin kuin olimme edellisenä päivänä sopineet. Hän ei vastannut. Jätin viestiä ja soitin uudestaan, mutta mitään ei kuulunut. Jotakin oli täytynyt tapahtua. Soitin Eilalle ja selvisi että nuori työntekijä oli sairastunut ja Lennartin kännykän akku oli lopussa. Niklas lupasi kuljettaa minut Alicen tiluksille. Tapasimme siis Niklaksen kanssa uudestaan nopeammin kuin uskoinkaan. Onneksi olin edellisenä päivänä katsonut Alicen uuden talon. Minun oli tarkoitus kirjoittaa jotakin Alicen syntymäkodissa, mutta kun pääsin paikalle niin päätinkin kuvata lisää esineitä. Olin myös ajatellut ottaa vanhan haravan avuksi, jotta saisin vedettyä vintillä olevia tavaroita itseäni lähemmäksi. Talo oli tosiaankin rappiokunnossa ja ullakon katostakin romahtanut jo yli puolet.

Reflection of the Alices window.
(Copyright: Lumikki Laine)

Elämäntehtävä alkaa olla ohitse.
(Copyright: Lumikki Laine)

Alicen tai hänen äitinsä Xenian kengät.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vanhoja pulloja
(Copyright: Lumikki Laine)

Talon sisältä löytyi myös useita erilaisia kukkakuvioisia hyllypapereita. Jonkun on täytynyt rakastaa kukkasia ja luontoa. Jokainen Alicen tuntenut ihminen jonka kanssa olen puhunut, on korostanut Alicen rakkautta ja kunnioitusta luontoa kohtaan. Todennäköisesti hänen vanhempansa Xenia ja Valfrid ovat siirtäneet tämän osan omasta arvomaailmastaan tyttärelleen. Vanhempien uskonnollisuus ei ehkä periytynyt aivan samalla tavalla. 

     

                       

Onkohan saarella mahdollisesti nautittu joskus viskiä?
(Copyright: Lumikki Laine)

Oli aika valita harava ja alkaa sananmukaisesti haravoida ullakkoa! Uskon haravoiden olevan Alicen isän Valfridin kädenjälkeä. Käväisin siis kammarin puolella ja käteeni osui tämä jalo yksilö:

(Copyright: Lumikki Laine)

Portaat vintille.
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä vintillä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Tämä blogini nimikkolauta löytyi yllättävästä paikasta!
(Copyright: Lumikki Laine)

Sakset?
(Copyright: Lumikki Laine)

Tutun näköinen sanko lapsuudestani.
(Copyright: Lumikki Laine)

Oli yllättävää huomata kuinka monet esineet olivat tuttuja omasta lapsuudestani. Ne kuuluivat lähinnä äidin perheen elämään Kouvolassa. Äitini perheessä oli kymmenen lasta ja he asuivat rintamamiestalossa. Alhaalla oli keittiön lisäksi kaksi kammaria ja ylhäällä vintillä kaksi kesäasuttavaa pientä huonetta. Mahtoikohan äitini koskaan karata tanssimaan ikkunasta? Sellaista Alicen ei kuitenkaan todennäköisesti tarvinnut tehdä. Jungfruskärissä tanssittiin aivan avoimesti. Se ei ollut kiellettyjen asioiden listoilla. Alitajuntani oli työskennellyt rankasti edellisen vierailun jälkeen ja nyt olin odottanut löytäväni jotain kamalaa tästä talosta. Kasasin vanhoja kahvipurkkeja ja tarkastin ettei niissä ollut vaan mitään sisällä. Sitten:

Muumioitunut hiiri
(Copyright: Lumikki Laine)

Muumioitunut hiiri vanhassa ruostuneessa kahvipurkissa oli pahinta mitä minun silmiini sattui. Ei löytynyt tästä talosta synkkiä salaisuuksia eikä minulle tapahtunut mitään yliluonnollisia asioita. Mieleni vain tatuoi aivojeni poimuihin tämän runon:

Jungfru tanssii kalliolla

sen valkeat pitkät hiukset tuulessa liehuvat

auringon säteiden tahdissa

ikuista kevättä lupaavat

valkoisen linnun laulu

siipien suhina puiden havina

ei ole koreampaa perhosta kuin tämä

joka liitää uniin jungfrun

kertoo suuren salaisuuden

mistä ei tohdi ääneen puhua

ei sen sanomaa edes ajatella

on luontokin aivan mykkä 

edessä sen

vain kukat nyökkäävät

näkymätön on tullut keskuuteemme

Oli tullut aika sulkea ovi takanani.
(Copyright: Lumikki Laine)