Tyhjäntoimittaja

Ehdin ajoissa takaisin hostelliin ja sain siirrettyä matkatavarat bussipysäkille, jonka täytti iloisen matkustajajoukon puheensorina. Pilvet haahuilivat edelleen taivaalla, mutta sieltä ei tullut vettä niskaan. Paljon oli taas tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Onneksi en ollut törmännyt enkeliin enää. Bussi oli myöhässä. Riemuitsin turhan aikaisin, sillä pian kestikievarista astui ulos tuttu hahmo, joka suuntasi määrätietoisin askelin luokseni. Sain siis akateemisen saattajan! Enkelillä oli käsissään rasia ja hän tenttasi minua sormuksista sekä vanhoista kunniamerkeistä. Mietin koko ajan milloin hän tajuaa mukanani olevan kapsäkin ja riistää sen minulta. Ei hän tajunnut. Haluisin kuvan itsestäni ja enkelistä, mutta tuskin olisin saanut lupaa siihen, joten en edes kysynyt asiasta. Kuuntelin selityksiä ja sisälläni värähti epämielyttävästi. Vastasin enkelin kysymyksiin lyhyesti jos lainkaan. Tuntui että hän vei kaiken energiani. Olisin komentanut hänet pois kimpustani, mutta en tahtonut aiheuttaa minkäänlaista kohtausta. Pelkäsin myös tilanteen purkautuvan fyysiseksi väkivallaksi. En tarttunut syötteihin tälläkään kertaa eli riidan haastaminen ei johtanut toivottavaan lopputulokseen. Sain taas kuulla uhkauksia. Puheen ja tenttaamisen loppukaneetiksi enkeli sähähti: sinä et ole muuta kuin tyhjän toimittaja! Unohda Alice! Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa Houtskarin vierailu. Enkeli liihotti takaisin baariin, minä nousin bussiin ja tiesin, että Turussa minua oli vastassa hyvä ystäväni. 

Akateeminen saattajani poistui sinne mistä hän ilmestyikin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Matkatavarani. Enkeli totesikin minun olevan matkalla maailman ympäri.
(Copyright: Lumikki Laine)

Bussissa vielä kelasin enkeliä. Toisissa olosuhteissa meistä olisi saattanut tulla ystävät. Arvostan hänen älykkyyttään ja sanavalmiuttaan. Näen hänessä myös potentiaalia hyvään elämään. Rukoilen aina aamuisin sairaiden ja hädässä olevien ihmisten puolesta. Väkivalta on vallan väkisin ottamista silloin kun ei muuhun pysty. Ja ihminen joka sitä käyttää on hengellisesti sairas. Kukaan meistä ei ole täysin terve, eli en tunne olevani itse kenenkään ihmisen yläpuolella. Enkeli opetti minulle nöyryyttä. Hän muistutti minua siitä, että on olemassa asioita joihin voin vaikuttaa ja niitä joihin en voi vaikka haluaisin. Joskus en voi tehdä asioiden hyväksi muuta kuin rukoilla. Voin myös keskittyä, lähettää positiivista energiaa ja ajatella samalla jotain ihmistä intensiivisesti. Aina voi tehdä jotakin.