Jälleen Houtskariin

Jungfruskärin vierailu oli ohitse ja matka Houtskariin alkoi. Metsähallituksen uuden aluksen kannelta oli loistava ihalilla suomen kauneinta saaristoa. Minulle se on edelleen Houtskari, erityisesti tietenkin Jungfruskär. Olin tyytyväinen vierailun tulokseen, mutta hieman minua häiritsi se, että Alicen kirjoitukset ja piirustukset olivat edelleen tuon vihaajani hallussa. Ehkä keksin asiaan vielä ratkaisun. Paikallisten ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella olen siitä varma, että vihaajani, jota tässä voisin kutsua "enkeliksi", ei tule niitä minulle vapaaehtoisesti luovuttamaan. 

Lähdön hetki
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Ammattitaitoisen kuljettajan kyyti on turvallinen. Jannen vieressä kesätyöntekijä.
(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

 

Saavumme satamaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kestikievariin!

Tapasin sattumalta satamassa Lennart Brunnsbergin ja jäin suustani kiinni hänen kanssaan. Kyselin mahdollisuudesta päästä paikallisen arkistoon katsomaan vanhoja valokuvia. Lennart on toiminnan mies ja niinpä hän soitti välittömästi puhelimella jollekin ja kysyi mihin aikaan tahdon mennä arkistoon. Sovimme tapaamisen arkistonhoitajan kanssa aamu yhdeksäksi. Bussini lähti kohti Turkua kahden aikoihin, ja aamupäivän piti riittää myös Hyppeisin vierailuun. Olin varannut huoneen Houtskarin kestikievarista etukäteen, sillä tiesin että sisämajoitustilat täyttyvät yllättävän nopeati näin pienessä paikassa sateisina kesinä. Kun menimme sisään, niin kapakassa vallitsi tyypillinen pikkupaikkakunnan tunnelma kanta-asiakkaineen. Olin aivan Houtskarin sydämessä. Ystävällinen työntekijä antoi minulle avaimen - sain oman huoneen! Eipä muuta kuin menoksi!

Majoituin tämän talon yläkertaan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Huoneeni siistinä ennen kamojen levittämistä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Talon välittömässä läheisyydessä on paikallinen tori.
(Copyright: Lumikki Laine)

Lähikauppa tien toisella puolella.
(Copyright: Lumikki Laine)

Halusin vuokrata polkupyörän seuraavan päivän Hyppeisin vierailua varten. Kauppias tiesi että se onnistuu vierasvenesatamassa. Minun pitäisi lähteä huomenna liikenteeseen jo kello kuusi, että ehtisin arkistoon ajoissa. Aikaiset aamuherätykset eivät ole parhain lajini. Kaupan takaa kaartui jyrkkä tie alas vierasvensatamaan. Ulkona satoi saavista kaatamalla. Kuurot olivat niin voimakkaita, että sateenvarjosta ei ollut mitään hyötyä.

Houtskarin vierasvensatama oli yllättävän täynnä. Innokkaita veneilijöitä eivät pienet sateet haittaa!
(Copyright: Lumikki Laine)

Näkymä satamasta.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vuokrattavat polkupyörät.
(Copyright: Lumikki Laine)

Vuokrattavat polkupyörät olivat vanhoja, varmasti joka puolelta Houtskaria huokealla ostettuja menopelejä. Vuokra oli kohtuullinen, hinta-laatusuhde täysin paikalllaan. Tunnin vuokra oli 2 euroa ja vuorokauden 8. Minä vuokrasin fillarin aamukuudesta kello yhdeksään. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu poikkeuksellisesti aurinkoista säätä. Kokeilin eri pyöriä, kaikkien ohjaustangot tuntuivat liian olevan liian matalalla. No, tämähän olisi vain yksi retki.

Oma valintani.
(Copyright: Lumikki Laine)

Arkistoon!

Heräsin aurinkoiseen aamuun vasta puoli kahdeksan. Näin yöllä unta siitä, kuinka tuo minua vainoava "enkeli" (jolla on Alicen kirjeet ym) kiipesi pitkin talon seinää ylös huoneeseeni ja sai kaikki huonekalut lentelemään ilmassa. Järkyttävä meteli ja ulina. Heräsin säpsähtäen kun lintu lensi suoraan ikkunaan. Käteni tavoitteli lukulampun katkaisijaa, mutta valo ei syttynyt - lampussa ei ollut lamppua. Siis kattovalo päälle! Painajainen toistui muutaman kerran ja aamulla olin kuolemanväsynyt. Tein eväät ja hyppäsin pyörän selkään kohti Hyppeisiä. Träskin kohdalla ymmärsin että en tule mitenkään ehtimään Hyppeisiin ja takaisin alle tunnissa. Pysähdyin kalliolle syömään eväitä ja käännyin takaisin. Tuliha siinä tehtyä muutaman kilometrin aamulenkki.

Ajoin suoraan kohti arkistoa. Lennart oli näyttänyt minulle paikan eilen ja sanoi että arkistonhoitaja tulee sinne huomenna kello yhdeksän. Matkalla huomasin raamikkaan miehen, jolla läppäri kainalossa. Arvelin hänen olevan tuo arkistonhoitaja. Osuin oikeaan. Carl Gustav Öhman on merikapteeni, joka eläkkeelle päästyään on alkanut tehdä vapaaehtoistyötä arkistossa. Sain nähtäväkseni useita kuvia Jungfruskäristä. Arkiston alakerrassa on suuret kokoelmat. Tämä tapaaminen oli minulle korvaamaton. Tein tämän vierailun aikana päätöksen luovuttaa Jungfruskäreläisten haastattelut arkistoitavaksi tänne. Tämä arkisto on niiden oikea koti sen jälkeen kun kirja on kirjoitettu.

Vanha merikapteeni Carl Gustav Öhman avaa minulle aarreaitan.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kulttuuria arvostavat ja sen parissa työskentelevät  ihmiset osaavat antaa tälle työlleni sen ansaitseman arvon. Minähän kirjoitan heidän paikallishistorian lähtökohdista fiktiivistä satukirjaa aikuisille. Se kantaa mukanaan sitä tietoa mitä minä olen tällä tutkimusmatkalla kohdannut. Toivon, että pystyn kirjoittamaan monikerroksisen  kirjan, josta erilaiset lukijat saavat itselleen unohtumattoman kokemuksen. Pinnallisella tasolla se tulee liikkumaan tavallisena satuna. Symboliikan avulla on mahdollisuus kertoa asioista niin, että ne vaikuutavat lukijan alitajuntaan vaikka hän ei sitä itse tajuaisikaan. En ole varma että onnistun, mutta tämä taitaa olla päämääräni. Kirjan henkilöt voivat kuitenkin lähteä viemään tarinaa ja silloin minä toimin lähinnä sihteerinä. Selvisin arkistosta ulos vähän yli tunnissa ja nyt minulla on mukanani cd-levyllinen vanhoja kuvia Jungfruskäristä. Lisäksi sain pääsyn erääseen tietokantaan.