Mysteereitä

Jatkaessani Unon haastattelun purkamista, tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä että saamme viettää hauskoja ja liikkuttavia tuokioita yhdessä ahvenanmaalaisten iäkkäiden ihmisten kanssa. Nyt alan jo odottamaan näitä hetkiä. Mutta ennen sitä on vielä paljon tehtävää.
Haastattelussa Uno kertoo kotitalostaan ja pysähtyy miettimään sen kivijalan mysteeriä: kuinka kukaan ei oikein tiedä mistä kivet on siihen saatu. Asia on hänelle selvästi tärkeä, jotain mitä ei ole kerrottu. Ehkäpä jotain, mistä on ollut syytäkin olla vaiti. Juuri tämänkaltaiset asiat ratkeavat varmasti pienen teatteri-improvisaation tai biisin tekemisen yhteydessä. 

Uno on myös hyvin määrätietoinen, kun hänen vaimonsa yrittää auttaa hyssyttelemällä ettei siitä kannata nyt puhua...Uno sanoo kovalla äänellä ettei ole mitään järkeä kirjoittaa kirjaa eikä koko haastattelusta ole mitään hyötyä ellei puhuta asioista niin kuin ne on. Oi kuinka tunnen niin suurta lämpöä tuota miestä kohtaan. Tai tunsin....

Uno ja muut jungfruskäriläiset perheet kalastivat Ahvenanmaan pohjoisosissa. Heillä oli omat huushollit siellä pienissä alkeellisissa kalamajoissa, joita Uno kuvailee samanlaisiksi kuin ladot. Tämä saariston osa, missä jungfruskäriläiset kalastivat vuosittain syys- ja lokakuussa on samaa, missä Myrskyluodon Maija asui. Siis tietenkin Myrskyluodon Maijan esikuva. Olen saaristoretkilläni tavannut miehen, joka on suoraan alenevassa polvessa tämän kirjoista ja televisio-sarjasta meille tutun Myrskyluodon Maijan jälkeläisiä. 

Teimme kesällä 2009 tutkimusretken Ahvenanmaalle polkupyörillä. Maisemat muuttuivat jatkuvasti matkan varrella.

Tuonne luodoille järjestetään retkiä Simskälistä, jossa sijaitsee myös Anni Blomqvistin talo. Blomqvist on siis kirjailija, joka on kirjoitanut usieta saaristokirjoja. Blomqvistin talossa sijaitsee nykyään museo. 

Talo, jossa kirjailija Anni Blomqvist on kirjoittanut useita teoksiaan.

Kävimme ystäväni kanssa pyöräretkellä Ahvenanmaalla kesällä 2009. Pyöräilimme myös niin pitkälle pohjoiseen Simskäliä kuin pääsimme, eli juuri tuohon paikkaan, mistä veneet lähtevät nykyään luodoille. Sieltä kuljetetaan turisteja retkille Myrskyluodon Maijan maisemiin.
Evästauko osoittautui erittäin haasteelliseksi: tuuli oli niin kova, että kahvi lensi heti kupista ulos, mitään ei voinut jättää kalliolle – tuuli vei kaiken. Voin vain kuvitella millaista meininki on ollut Unon lapsuudessa kun tuuli on noussut ja koko perhekunta on ollut pienessä veneessä. Mutta näitä retkiä jungfruskäriläiset lapset rakastivat. Ainakin Alice ja Uno, enkä usko että he olivat ainoita.

Näiden kallioiden läheltä pääsee retkelle Myrskyluodon Maijan masiemiin. Silloin kun ei tuule liikaa.....

Minulle on kerääntynyt vuosien saatossa kaikenlaisia aarteita Jungfruskäristä. Eräänä vuonna teimme talkooleirillä raivaushommia saaren eteläosassa, ja otin matkamuistoksi katajan juuria. Säilytän niitä olohuoneessa. Niistä lähtee hyvä tuoksu kun niitä varovasti kuorii puukolla.
 

Mysteerinen filmirulla saattaa sisältää mitä tahansa.

Tänään löysin yhdestä laatikostani, jossa säilytän pienempiä Jungfruskäriin liittyviä aarteita tämän filmirullan. Vien sen nyt viikonloppuna liikkeeseen, epäilen sen sisältävän Unosta ottamani kuvia, ja ties mitä yllätyksiä saarelta vuosien takaa!