Soivia kiviä

Sointukivi Kökarissa

Ihmeellinen kivi Kökarin kotiseutumuseon pihassa herätti kiinnostukseni kymmenen vuotta sitten. Kävin kysymässä kivestä museon henkilökunnalta ja kuulin sen olevan sointukivi. Noukimme mukana olleen ystäväni kanssa maasta sen lähistöltä pienemmät kivet käsiimme ja aloimme hakata sitä eri kohdista. Kivestä löytyvät äänet soivat eri sävellajeissa eli sillä pystyi soittamaan kokonaisia kappaleita!

Minä ja kaverini kymmenen vuotta sitten sointukiven kimpussa.

Tätä sointukiveä katsoessani mietin onko edessäni mahdollisesti historiallinen ”puhelin” ? Ketkä kaikki sitä ovat soittaneet ja missä kaikkialla näitä kiviä on?

Museossa arveltiin, että sointukiviä on käytetty saaristossa viestintään, esimerkiksi varoittamaan vaaroista tai välittämään muuta tietoa. Asia kiehtoo minua edelleenkin.

Tuohon aikaan en ollut vielä aloittanut musiikkiterapian opintojani, vaan työskentelin journalistina. Sen jälkeen olen oppinut, että musiikilla voidaan välittää informaatiota myös alitajuisesti. Aikoinaan musikkiiterapian opinnoissa meillä oli valkoiset piirustuspaperit edessämme ja väriliidut siinä vieressä. Istuimme niin, ettemme nähneet toistemme työskentelyä. Opettaja soitti meille vanhaa musiikkia, josta meidän oli tarkoitus piirtää kuva. Kyseessä oli aika pitkä teos ja piirtämiseen kului muistaakseni noin puoli tuntia.

Musiikin jälkeen tarkastelimme piirustuksiamme yhdessä ja yllätys oli melkoinen kun kaikkien kuvissa virtasi joki, oli vuoristomaisemaa, puu ja marssiva sotajoukko. Opintoryhmämme jäsenet olivat  lähtöisin eri taustoista, olimme eri ikäisiä ja edustimme molempia sukupuolia. Vielä enemmän ällistyin, kun luennoitsijamme näytti meille kuvaa, josta teos oli sävelletty satoja vuosia sitten. Musiikin kyky välittää informaatiota tasolla, jota emme aina oikein pysty tarkkaan tieteellisesti selittämään, on kiistaton.

Tämän Kökarin museon pihalta tapahtuneen löydön jälkeen olen kyllä soittanut saaristossa muillakin kivillä. Myös niistä löytyy helposti meille tutut sävelet. Viisi vuotta sitten vierailin kolmatta kertaa Kökarin Källskärissä. 

Olen unohtanut tämän Kökarilaisen herran nimen, joka toimi oppaanamme vuonna 2009 Källskärin retkellä. Hän tunsi henkilökohtaisesti "kreivin" eli vapaaherra Åkerhielmin.

Siellä vaikutti aikoinaan nyt jo edesmennyt vapaaherra Göran Åkerhielm, jonka hirsitalon puutarhasta johtaa polku eteläiseen satamaan. Löysin puutarhasta lähtevän polun alkumetreiltä kiven, jolla pystyy helposti soittamaan eri sävelmiä. En tiedä onko se varsinaisesti sointukivi siinä mielessä että sitä olisi kukaan siihen tarkoitukseen käyttänyt. Näyttää enemmänkin pöydältä.

Tässä kivi, joka houkutti minut soittamaan. Sen jälkeen, kun löysin tuon ensimmäisen sointukiven Kökarin kotiseutumuseon pihalta, olen aina silloin tällöin kokeillut soittamista eri kivillä.

 

Minä polulla, jolla tuulee aina ja joka johtaa "kreivin" puutarhasta satamaan.