Sosiaalinen media: Jungfruskärin viimeinen neitsyt mediaklinikalla

Pelkäsin jo, etten saa tänään mitään aikaiseksi tämän projektin kanssa, mutta ylläri: sain Facebook-sivun avatuksi. Ja heti jopa muutaman tykkäyksen. Jungfruskärin viimeinen neitsyt löytyy nyt myös Tumblr:ista. 

Vaikka olen toimittaja ensimmäiseltä ammatiltani, ei sosiaalisen median käyttäminen ole välttämättä helppoa. Ensimmäinen asia, joka minun piti Facebookin sivun suhteen päättää oli profiilikuva. Sen valitseminen oli todella vaikeaa. Tahdoin laittaa juuri sen kuvan joka siinä nyt onkin, mutta toisaalta se on mielestäni niin hieno, että mietin pitäisikö sitä säästää johonkin tulevaan.... Mutta sitten kun olin päätöksen tehnyt, oli helppoa löytää kansikuva. Ja ensimmäinen päivitys, johon laitoin Alicen kuolinilmoituksen, tuntui myös luontevalta.

Jungfruskärin viimeisen neitsyen profiilikuva facebookissa.

Kunhan saan Jungfruskärin viimeisen neitsyen vielä Twitteriin tämän kuukauden aikana, niin sitten hallussani on alkeellisella tasolla jo tähän projektiin tarvittavat somen alueet. Tekniikan haltuun ottamisessa riittää kyllä vielä töitä hamaan loppuun asti. 

Se hyöty omasta koulutus- ja työtaustastani on, että ymmärrän sataprosenttisesti sen ettei mediaa pysty hallitsemaan. Tämä oppi meni perille jo ensimmäisellä kuukauden pituisella viestinnän tehokurssilla Voionmaan opistossa 1989. Sen jälkeen aloittelin toimittajan uraani Yleisradion avustajana eli tein freelancerina juttuja.

Osallistuin myös tiiviisti koko viime syksyn Journalistiliiton koulutuksiin ja sain sieltä kyllä kieltämättä hyvät eväät. Nostin tämän saaristoprojektini esille, kun sosiaalisen median kolutuksessa oli mahdollisuus saada 2-3 tapausta mediaklinikan pohdittavaksi, eikä kukaan muu rohjennut tuoda esiin mitään. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että täpötäysi sali kuunteli kuinka Jungfruskärin viimeinen neitsyt tulisi viedä someen. Ja koska kukaan muu ei halunnut omaa projektiaan tai työtään julkisesti reposteltavaksi, koko aika käytettiin tähän projektiin. Jouduin tietenkin vastailemaan kiperiin kysymyksiin. Mieleeni jäi erityisesti neuvot, että ei kannata masentua, ellei blogi saa heti lukijoita sekä se, että ei kannata keksiä omasta päästä yhtään mitään (eli suomeksi valehdella tosiasioista, sen takia että projektista tulisi jotenkin kiinnostavampi jne).

Jungfruskärin viimeinen neitsyt pääsi mediaklinikalle. Klinikkaa pitivät Veera Luoma-aho, Olivia -lehden päätoimittaja (vas), Matti Markkola, Ilta-Sanomien sosiaalisen median tuottaja (vas.keskellä), Anni Lintula, Demin päätoimittaja (oik.keskellä) ja Kari Haakana, Ylen sosiaalisen median palvelupäällikkö.

Olin hieman hämmentynyt, koska en ollut tosiaankaan ajatellut nostavani asiaa esille vielä silloin (tämä koulutus pidettiin joulukuun alussa). Ajatukset olivat vielä aika sekaisin päässäni, sillä olin vasta juuri ennen tuota koulutusta varmistunut itse siitä asiasta, että tahdon kirjoittaa kirjan yhdessä ahvenanmaalaisten muistisairaiden ihmisten kanssa. Aikaisempi suunnitelmani oli vetäytyä erakoksi johonkin Ahvenanmaan ulkosaariston  saareen ja kirjoittaa kirja siellä. 

Mutta kannattaa aina antaa elämälle mahdollisuus ja olla valmis muuttamaan suunnitelmia, jos parempia tulee mieleen. Tämä koskee muutakin elämää kuin tätä projektia.

Facebook –sivun osoite: https://www.facebook.com/jungfrusTumblr: jungfrus.tumblr.com