Aamuhetki Maarianhaminan rannalla

Olen ajellut fillarilla pitkin poikin tämän pienen kaupungin katuja. Kauneus ja rauha yllättävät aina. Unelmieni paikka on rannassa heti Marianbadin kylpylän jälkeen. Pyrin ulkoilemaan aamupäivisin aina ennen hoivakotiin menoa. Aivot saavat happea, energiataso nousee ja keskittymiskykyni paranee.

Elämänmakuinen näkymä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Olemme tehneet hoivakodin asukkaiden kanssa runoja, joita olen säveltänyt. Tällä kertaa "raati" eli asukkaat, eivät kelpuuttaneet ensimmäistä teostani - sen melodia ja rytmitys olivat liian vaikeita yhteislauluun. Joten sain läiskanläksyä. Tuntuu todella hyvältä että olemme tutustuneet toisiimme niin hyvin, että uskallamme antaa kritiikkiä. Omat rajat ovat tärkeä osa minuutta. Sen tietäminen mistä minä alan ja mihin minä lopun. 

(Copyright: Lumikki Laine)

Silloin kun ihminen menettää sairauden tai jonkun muun seikan takia määräysvallan omaan itseensä, myös psyykkisen minuuden rajat saattavat kadota. Ihminen ikään kuin leijuu ilmavirran mukana, toteuttaa muiden toiveita ja miettii miksi on onneton, vaikka kaikki on näennäisesti niin hyvin.

(Copyright: Lumikki Laine)

Hän ei tiedä mistä hän alkaa ja mihin loppuu. Kun teemme yhdssä musiikkia, esimerkiksi biisejä, niin olen huomannut, että minuus ikään kuin rakentuu uudelleen ja on erittäin palkitsevaa seurata vierestä tätä ihmeellistä tapahtumaa. Ja nähdä se onnen tuikahdus ihmisten silmissä. Se nopea välähdys valaisee sydämeni ja mieleni.

(Copyright: Lumikki Laine)

(Copyright: Lumikki Laine)

Tyyni vesi heijasti pintaansa kaiken oleellisen. Tarkkailin taivasta vedessä. Hetken toivoin, että minulla olisi käytössäni rantatuoli ja siinä paljon lämpimiä huopia sekä kuuma kaakaomuki kädessä. Vieressä hän. En osannut odottaa näitä näkymiä, koska en tiennyt niiden olemassaolosta mitään. Jokainen hetki on niin ainutlaatuinen. Ja meri joka aamu erilainen.

Maisema kuin maalaus
(Copyright Lumikki Laine)