Oli
vielä pilkkopimeää, kun hyppäsin bussiin Maarianhaminan
linja-autoasemalla. Samaan kyytin nousi useita koululaisia matkan
varrelta. Olin menossa Godbyhyn tapaamaan Holger Blomqvistia, joka on
syntynyt Jungfruskärissä . Godby sijaitsee puolen tunnin
bussimatkan päässä Maarianhaminasta. Osasin odottaa sympaattista
ihmistä, sillä olin jutellut puhelimessa hänen kanssaan
aikaisemmin ja hän vaikutti todella mukavalta. Olin pistänyt Godbyn
kylän keskustan merkille jo syksyllä kun matkasin kohti Getaa
tapaamaan Karl-Erik Bergmania. Godbyn kylän keskusta on iso
täkäläisen mittapuun mukaan. Siinä on useita kauppoja sekä iso
parkkipaikka. Kylässä asuu 500-700 ihmistä.
Holgerin vanhemmat Ali Brunström ja Hjaldemar Blomqvist nuorina. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Löysimme
toisemme helposti. Holger Blomqvistilla oli mukana hänen
avopuolisonsa Maj-Lis Sundin. He tuntuivat jotenkin tutuilta. Heidän
seurassaan oli helppo olla. Holger ja Maj-Lis olivat vieneet
jouluvalokoristelut todella pitkälle: valoja oli jopa talon etuoven
alapuolella, maan alla olevan ritilän alla, niin että valo heijatui
ritilan läpi ylöspäin. Sisältä asunto oli tilava ja vauraan
tuntuinen.
Tältä näytti Holgerin kotitalo hänen lapsuudessaan Jungfruskärin Hamnössa. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Istuimme
Holgerin kanssa kotoisasti keittiön pöydän ääreen ja aloitin
haastattelun. Juttua riitti ja sain nähtäväkseni monta mielenkiintoista valokuvaa vuosien varrelta. Holger on syntynyt Jungfruskärin
ainoaan tilallisen taloon. Kaikki muut saaren perheet olivat torppareita. Holger kävi
muiden jungfruskäriläisten lasten tapaan alakoulun Jungfruskärin
kansakoulussa. Rippikolun jälkeen hän kalasti vuoden isänsä
kanssa Jungfruskärissä. Saari oli tuolloin pieni
kalastajayhteisö. Saaren asukkaat kävivät syksyisin kalareissuilla myös Ahvenanmaalla. Tahdon päästä itse käymään noilla saarilla heti keväällä.
Silakan pyytiä Jungfruskärissä vanhoina hyvinä aikoina. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Holgerin
isä Hjalmar oli kalastaja, joka toimi sota-aikana myös
veneenkuljettajana. Myöhemmin hänestä tuli vedentutkija. Hjalmarin
isä Johan oli aloittanut planktoinin tutkimisen ja kun hän lopetti
sen, niin Hjalmar jatkoi hänen tieteellistä työtään.
Kuvassa Holgerin isä Hjalmar sekä hänen vanhempansa Sigrid Blomqvist ja Johan Enlund. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Pojan lahjakkuus huomattiin
Yläkouluiässä
Holger muutti muiden lasten tavoin Houtskariin. Ahkerana sekä
lahjakkaana poikana hän suoritti kansakorkeakoulun ohella kipparin
tutkinnon. Tentaattori tuli Maarienhaminasta Houtskariin. Koe kesti
kolme päivää ja Holger oli kurssin priimus. Hänet toivotettiin
tervetulleksi Maarianhaminaan ja nousujohteinen ura johti aina
merikapteeniksi asti.
Mainitsen yllä olevan kuvan henkilöistä vain ne, jotka olen henkilökohtaisesti tähän mennessä haastatellut.
Mainitsen tästäkin kuvasta vain ne, jotka vaikuttavat oleellisesti satukirjani sisältöön. Kuvassa on lisäksi nainen, joka aiheutti Jungfruskärissä jonkin verran hämmennystä, koska piti todella paljon pojista (sisäpiirin tietoa).
Holgerin ensimmäiset muistot
Kun
kysyin Holgerilta hänen ensimmäisiä muistikuviaan, niin historian
kätköistä nousi päivänvaloon eräs talvipäivä. Hän muistaa kuinka hän näkee vahvan ja sileän meren jään. Holgerin isä Hjalmar adoptoitiin aikoinaan Lappon
saaressa sijaitsevaan taloon. Eli hän oli varttunut Ahvenanmaalla ja
on kotoisin Brändön Gunnarstenistä. Isä teki laatikosta
potkukelkan, jolla he sitten potkivat Ahvenanmaan puolelle tapaamaan
sukulaisiaan. Toinen
varhainen muisto on se, kun isä höyläsi keittiössä puuta.
Keittiössä oli lämmintä. Isä rakensi Holgerille sänkyä.
Kotipihan rakennuksia. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Kertomuksia
riitti ja niitä on nyt minulla yli kolme tuntia tallennettuna. Sain
kuulla sota-ajan oloista, siitä miten ruoka saatiin riittämään
talvisin. Mikä pelästytti pienen pojan niin että hän joutui
juoksemaan isovanhempiensa turvaan ja menemään sängyn alle
piiloon. Kuulin poikien leikkipaikoista, luistelukoulusta ja
itsetehdyistä luistimista sekä monista muista tapahtumista. Myös luonnon voimat näyttäytyivät tuimina kun myrskytuuli puhalsi saaren lävitse niin, että merivesi kulkeutui ylitse ja kallioisen saaren päälle satoi suolaista vettä. Holgerin lapsuudessa saarella kasvoi hädin tuskin muutaman pusikko. Nykyaijan metsästä ja puista ei ollut tietoakaan. Myös jään aiheuttamat haasteet kuulostivat eksoottisilta. Jotain niistä päätyy melko varmasti satukirjani kertomuksiin.
Holger
kertoi, että hänen veljensä muistaa enemmän lapsuuden ajoista
Jungfruskärissä. Tahdon kuulla myös hänen tarinoitaan, sillä
jokaisen perheenjäsenen maailma on erilainen. Hänen veljensä asuu Maarianhaminassa aivan kivenheiton päässä Folkhälsanin talolta.
Holger Blomqvistin perhekuva. Takana seisoo äiti, isä sekä Holger itse. Tuolissa istuu isoäiti ja edessä seisoo Holgerin pikkuveli. (Kuva: Holger Blomqvistin arkisto) |
Alicesta
Holger
muistaa Alicen ilosena tyttönä. Alice oli Holgeria sen verran
vanhempi, etteivät he esimerkiksi leikkineet keskenään. Hän ei
muista, että Alicella olisi ollut milloinkaan poikaystävää. Alice rakasti tanssimista. Sain myös kuulla että Alicen serkku
Mildrid saattaa olla elossa. Hän asuu Paraisilla. Mildridin
tyttönimi on Sundberg ja hän meni myöhemmin naimisiin ja sai
miehensä sukunimen Holmen.
Nykyaikaa ja uutisten vaihtoa
Holger
on käynyt Jungfruskärissä viimeksi viisi vuotta sitten. Hänellä
on kesämökki Kumlingessä. Sieltä pääsee taksiveneellä
Jungfruskäriin 40:ssä minuutissa. Holger kävi viime reissulla lastensa ja
lastenlastensa kanssa katsomassa paikkaa, josta he ovat kotoisin.
Pääsen
“rehvastelemaan” uutisilla, kun kerron että Skarpnäsin tila
myytiin Metsähallitukselle. Holger kertoi minulle, että vanhin
Jungfruskäristä kotoisin oleva henkilö asuu Sipoossa, on täysissä
ruumiin ja sielun voimissa. Hän täyttää tänä vuonna 92 vuotta
ja ajaa vielä autoakin. Arvatkaa kehen otan yhteyttä heti joulun
jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti