lauantai 13. joulukuuta 2014

Lucia -spektaakkeli Maarianhaminassa

Saavuin tänne Maarianhaminaan jo eilen illalla. Lähdin kerrankin ajoissa matkaan, mutta jouduin kuitenkin juoksemaan lentokentällä, että ehdin ajoissa koneeseen. Jäistä sadetta taivaalta syytävä Helsinki jäi kauas taakse. Kuivattelin lentokoneessa märkiä vaatteitani ja koneen aloittaessa laskeutumisen ihastelin Ahvenanmaan saariston jouluvaloja. Talot näyttivät aivan nukkekotien miniatyyreiltä ja niiden ikkuinoita sekä pihoja koristivat upeat jouluvalot. Maarianhaminan lentokentällä minua oli vastassa miellyttävän kuivan ilman lisäksi ystävä, joka heitti minut Folkhälsanin talolle. 


Lucia saapuu

Sain vihdoinkin nukkua pitkään. Herättyäni huomasin Mailan soittaneen minulle. Kännykkäni oli tietenkin äänettömällä ettei kukaan olisi vain vahingossa herättänyt minua liian aikaisin. Kun menin hoivakotiin tervehtimään Mailaa sekä asukkaita, sain vain kuulla että Lucia oli vieraillut jo osastolla. Asukkaat vaikuttivat kovin valoisilta.

Alkuillasta valmistauduin kirkon menoihin. Olin kuullut viime vierailullani, että mikäli aikoo mahtua kirkkoon Lucian kruunausjuhlaan, niin kannattaa mennä ajoissa paikalle. Kävelin pitkin Maarianhaminan melkein autioita katuja ja mieleeni tuli ortodoksinen pääsiäisyö. Olikohan tämä sama juttu näille paikallisille. Valoa ja rakkautta pimeyteen.

Kirkossa oli vielä istumapaikkoja jäljellä. Käytävän molemmin puolin olevat neljä ensimmäistä riviä oli varattu Lucian ja Lucia -kandidaattien lähisukulaisille. Sain hyvän paikan heti viidenneltä riviltä. Valokuuvaaminen oli sallittua ainoastaan niin kauan kun laulettiin Sankta Luciaa: silloin kun Lucia tuli ja silloin kun hän meni. Useilla niistä pienistä lapsista, jotka olivat tulleet vanhempiensa mukana kirkkoon, oli Luciakruunut päässä.

Ahvenanmaan Lucia joukkoineen on saapunut kirkkoon.
(Copyright: Lumikki Laine)
Vieressäni oleva nainen kertoi ääni värähtäen ylpeänä, että hänen veljentyttärensä on Lucia-kandidaattina. Tunnelma lähenteli hurmosta, kun naiset kuivastivat kyyneliään ja läheiset lohduttivat heitä. Musiikki oli lumoavan kaunista ja pappi puhui hyvin. Minä niin rakastan tätä tapaa, millä ahvenanmaalaiset puhuvat ruotsia. Pystyn kuuntelemaan sitä tuntitolkulla. 

Lucia-neito ja Lucia-kandidaatit lauloivat todella hyvin. Kanttori Anders Laine on tehnyt erinomaista työtä heidän kanssaan. Eipä ihme, että lauluja harjoiteltiin pitkään ja hartaasti. Se kuului lopputuloksessa. Vierustoverini kertoi, että tytöt olivat olleet joulukadun avajaisissa laulamassa. Sanoin, että olin itse myös paikalla siellä. Vieruskaverini ääni kalskahti hieman itseironiselta, kun hän kertoi kuinka joskus aikaisempina vuosina äänestys oli ollut monivaiheinen ja viimeinen oli pidetty oikein kaupungintalolla. Se oli ollut kuulemma kuin Nobelin-palkintoa olisi äänestetty. Kirkossa ei taputettu tilaisuuden aikana. Palveluksen päätyttyä kaikki osoittivat suosiotaan seisten ja taputtaen.

Sain jonkinlaisen hengellisen kokemuksen Lucian kruunaustilaisuudessa kirkossa. Minun oli helppo ymmärtää miksi tämä on niin suuri juhla täällä. Ikään kuin näin ihmisten taake heidän esi-isiensä aikaan, jolloin syksyn pimeydessä syysmyrskyjen riehuessa merimiehet olivat palaneet kotiin, jos olivat palanneet. Ei ollut vielä sähkövaloja, lämmitystä ja ehkäpä ruokavarastotkin olivat jo ehtyneet. Mielikin tuollaisessa menossa helposti tummuu ellei peräti mustu. Mietin mitä satukirjani päähenkilö Alice on mahtanut ajatella Luciasta. Kävikö hän milloinkaan Lucian kruunajaisissa kirkossa? Onko hän, hänen äitinsä tai isoäitinsä katsellut samoja kirkon maalauksia kuin minä tänään täällä Maarianhaminassa katselin? 

Tähän pimeyteen tarvitaan valontuojaa. Jotain kaunista, joka muistuttaa meille että toivoa on olemassa. Lucian tarina on traaginen, mutta niin on jokaisen meistäkin omalla tavallaan. Kukaan ihminen täällä maan päällä ei selviä elämästään helpolla. On aikoja, jolloin useat meistä miettivät onko tätä  elämää järkeä jatkaa. Siihen tilanteeseen tarvitaan ulkoapäin tuotavaa valoa.

Kaikkialla kirkossa paloi elävä tuli. 
Keskikäytävän pitkät kynttilät oli suojattu huolellisesti ja hyvä niin.
(Copyright: Lumikki Laine)

Kruunauspalveluksen jälkeen ihmiset siirtyivät rauhallisesti kirkon ulkopuolelle. Sinne olikin kerääntynyt jo melkoinen joukko ihmisiä odottamaan Luciaa. Paikalla oli myös hevosten vetämät vaunut ja valkoiseksi koristetuilla rattailla oli simpukankuori, jonka sisällä oli tuoli Lucia-neitoa varten. Kandidaatteja varten oli laitettu penkki hänen eteensä.

Lucia on istuutunut paikalleen.
(Copyright: Lumikki Laine)
Heti kun Lucia ilmestyi kirkon ulko-ovelle, niin salamavalot alkoivat välähdellä. Tämä muistutti minua missikilpailuista, niistä ajoista kun missikilpailuissa oli vielä hohtoa. Kun olin lapsi. Lucia-kandidaatit toivat mieleeni perintöprinsessat. Heidät kaikki oli puettu pehmeisiin puhtaan lumenvalkeisiin tekstiileihin ja he hymyilivät ystävällisesti sekä lämpimästi. Yhtään teennäistä missihymyä en kyllä bongannut. Neitokaiset paistattelivat salamavaloissa niin kauan kun niitä riitti. Hevoset hermostuivat kameroista ja hälinästä. Ne korskuivat, kuopivat jaloilla ja yrittivät nousta pystyyn. Mielestäni tilanne oli kuitenkin todella rauhallinen esimerkiksi Helsingin hälyyn verrattuna. Mutta rauhallisille ahvenanmaalaisille polleille tilanne kävi varmasti ylivoimaiseksi. Näin kauempana kadulla soihtukulkueen, pari lavaa ja muuta porukkaa. Se oli Luciatåg eli Luciakulkue. Tällainen paatunut suuren kaupungin kasvatti huomasi myös jotain tuttua, joka viittasi penkkariajeluihin ja sambakarnevaaleihin.

Tämä innokas kuvaaja oli varustautunut tikkailla.
(Copyright: Lumikki Laine)

Lucian lava lähti kulkemaan pitkin Maarianhaminan katuja ja muu kulkue seurasi perässä. Näin ainakin kuorma-autolavallisen possuja, jotka lauloivat ruotsiksi: Porsaita äidin oomme kaikki..... Osa kirkon edessä seistovista ihmisistä lähti seuraamaan kulkuetta (aivan kuten liitytään mielenosoituksiin). Loput suuntasivat kohti toria, jossa loppuhuipennus tapahtuisi. Minä lähdin torille.


Kansa odottaa torin laidalla Luciaa.
(Copyright: Lumikki Laine)
Väenpaljous yllätti. Tuntui kuin koko Ahvenanmaa olisi saapunut torille. Lavalla oli lämmittelyohjelmaa lapsille. Joululauluja haitarin säestyksellä. Taatiaiset juoksentelivat Luciakruunut päässä, osalla valkoiset vaatteet toppapukujen päällä. Näin myös muutaman pikkupojan kruunut päässä. Ihanaa, ei mitään tiukkoja sukupuolirooleja.

Jännitys tiivistyi ja hyvä että aidat pysyivät pystyssä.
(Copyright: Lumikki Laine)

Torilla myytiin makkaraa ja muuta pientä suuhunpantavaa. Muutamat liikkeet pitivät poikkeukselliseti ovensa auki tavallista pidempään. Lapset olivat tohkeissaan, ja niin myös aikuisetkin. Tämä oli ehdottomasti paljon suurempi tapahtuma kuin joulukadun avajaiset. Olen onnellinen, että pääsin osalliseksi tästä. Nyt minun on myös hieman helpompi kuvitella, mikä tämän merkitys on ihmisille, joille tämä on suurin massatapahtuma, mihin he ovat milloinkaan osallistuneet.


Lucia seurueineen otettiin vastaan soihtukujalla.
Koko tämän illan juhla oli minulle myös naiseuden ylistystä. Pelkästään jo siitä syystä, että kaikki esillä olevat henkilöt olivat naisia, lukuunottamatta kanttoria, joka hänkin pysyi sivussa framilta. Vaistosin aitoa tasa-arvoa tässä juhlassa. Melko varmasti tuon oman lapsenlapseni näihin bileisiin, kunhan hän nyt vähän kasvaa.

Pitkä odotus palkitaan ja Lucia saapuu torille.
Torin lavalta alkoivat kuulua samat laulut, mitkä esitettiin kirkossa. Se olikin kohtuullista, sillä kaikki nämä ihmiset eivät olisi millään mahtuneet kirkkoon. Katselin ja kuuntelin aikani. Ilta oli kuitenkin aika viileä ja alkoi pakastaa, joten lähdin kävelemään kotiin päin. Folkhälsanille päästyäni kuulin, että Lucia on tulossa. Pyhä, ihana Lucia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti