Ostin Tukholma - Helsinki - Tukholma risteilyn, koska se on halvempi kuin reittimatka. Kysyin Värtanin sataman infosta, onko luvattu kovia tuulia. Ei suinkaan, vastaus oli 14 - 15 m/s. Eli tulossa oli aika mukavasti keinutusta. Kun pääsin laivaan sisälle, ja mietin asiaa tarkemmin, niin nappasin varmuuden vuoksi yhden matkapahoinvointipillerin. Onneksi. Myöhemmin söin niitä vielä lisää.
Midnight show
Tällä kerralla katsoin yökerhon esitystä uusin silmin. Olen tähän asti luullut, että taustanauhojen kanssa esiintyminen on laiskan hommaa. Näkökulmani muuttui ABBA-museossa vierailuni jälkeen. Tanssijoita katsellessani, mietin Marjatta -tätiä. Hänen uraansa tanssijana oopperassa, opereteissa ja elokuvissa. Keskustelut Marjatan kanssa ovat myös muuttaneet tapaani katsoa tanssia. Tänään mietin kuinka nostot sujuivat. Hyvin ne menivät. Osaan nyt arvostaa tiettyjä tanssin osia aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, koska nyt tiedän mitä ne vaativat.
Parkettien partaveitsi
Keskiyön shown jälkeen tanssimusiikista vastasi rock -henkinen yhtye, jonka jäsenet ovat naisia. Se oli piristävä yllätys. Lähdin tanssimaan kun minua haettiin. Hyvin nopeasti selvisi, että äijä haisi hieltä ja/tai viinalta. Musiikki oli hyvää. Mies tuli liian lähelle. Ratkaisin tilanteen niin, että irrottauduin hänen “syleilystään” ja tansssimme erillämme. Hän tuijotti minua aivan kuin kohta hotkaisisi minut kitaansa. Kun tajusin sen, niin päätin lopettaa tanssimisen. Sanoin, että nyt täytyy lähteä tekemään duunia: kirjoittamaan yksi satu loppuun ja sitten nukkumaan. Mies lähti perään. Ehdotti drinkkiä, kahvia, syömistä vaikka mitä, että olisin jäänyt hänen seurakseen. Halusi tavata huomenna heti aamulla. Kysyi missä asun. Sanoin etten kerro. Sitten hän kysyi: onko sulla mies? Sanoin että on, ja aika iso. Eikä se varmaan oikein diggaisi siitä, jos löytäisi sinut minun kimpustani... Mieleni syövereistä tunkeutui esiin vanha viisas neuvo: joskus auttaa ainoastaan se, että kerrot olevasi tulisesti rakastunut johonkin toiseen. Mies tyrkytti vielä puhelinnumeroaan. En huolinut. Huh huh! Tuli omituinen olo - tajusin sen olevan pelkoa. Onneksi äijä ei lähtenyt perään.
Yrjömyllyn kyydissä kotimaahan
Laiva keinui yöllä aivan tajuttomasti. Popsin lisää matkapahoinvointipillereitä. Sitten suljin silmäni ja yritin hieman nukkua. Se oli vaikeaa. Hyttini sijaitsi kahden autokannen alla, eli olin siis vesirajan alapuolella. Tämän hytin sängyt olivat sellaisessa suunnassa, että koko kehoni etu- ja takaosa nousi ja laski jatkuvasti. Aivan kuin olisin jossakin kiikkulaudan päällä. Ylös alas sellaiset 45 astetta. Kunnon vatkausta. Minua lohdutti hieman tieto, että ylimmillä kansilla kenuminen oli vielä paljon voimakkaampaa. Aina välillä mieleeni tulvahti kuva, kuinka hyttini täyttyisi vedestä, enkä onnistuisi saamaan turvaketjua irti. Minun täytyi pitää se kuitenkin kiinni, juuri tanssittajani kaltaisten ihmisten takia.
 |
| Herättyäni kömmin aluksen kannelle ja ulkona oli melkein tyyntä. Mutta minä kyllä koin keinumisen edelleen voimakkaasti, aivan kuin olisin ollut edelleen kovien tuulten reipoteltavana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti