Uusia leluja palkinnoksi unelman saavuttamisesta!

Aamulla Maarianhamina näyttää taas tuuliset kasvonsa kun lähden hakemaan kirjastosta joululaulukirjoja. Löydän niitä peräti neljä kappaletta. On onni että ne olivat siellä odottamassa minua, sillä päivän yhteislaulusessiossa selvisiää, että ahvenanmaalainen musiikkikulttuuri poikkeaa aika paljon suomenruotsalaisesta kulttuurista. Onneksi minulle jo rakkaiksi käyneet hoivakodin asukkaat opettivat minulle hoitohenkilökunnan avustuksella uusia kappaleita. Ja löydän ne juuri noista lainaamistani kirjoista, joten jatkan harjoituksia illalla omassa huoneessani. 

Uusia leluja

Innostuin myös eilen yöllä leikkimään uudella lelullani, jonka ostin itselleni Emmauksen kirpputorilta. Rullapiano on osoittautunut yllättävän tarpeeliseksi. Saan siihen kiinnitettyä kuulokkeet, joten voin soittaa tarvittaessa myös vaikka keskellä yötä. Sävelsin viime yönä runon, jonka asukkaat tekivät ohjauksessani viime kerralla. Olen nyt säveltänyt jo kolme runoa. Toivon, että saan projektini lopussa jätettyäni jälkeeni laulukirjan, jonka sanoitukset ovat muistisairauksia sairastavien ihmisten itsensä tekemiä.

Löysin aarteen kirpputorilta!

Nyt on pakko jo uskoa johdatukseen, sillä opettelin tällä soittimella tänään myös kolme uutta joululaulua, joita täällä ahvenanmaalla on laulettu ainakin 80 vuotta sitten. Hoivakodin asukkaat ovat oikeita aarteita! 

Rullapiano toimii pattereilla sekä verkkovirralla. Tässä versiossa on sisällä yli 100 erilaista rytmiä sekä mahdollisuus teosten tallentamiseen. Pianoon saa myös kytkettyä vaikka kuinka suuren kaiuttimen tai vahvistimen. Suunnitelmissani on testata tätä yksilöä tällä viikolla myös muistisairaiden terapeuttisessa musiikkityössä.

Löysin samalta kirpputorilta myös toimivan radion. En oikein tiedä miltä vuosikymmeneltä kyseinen laite on peräisin, mutta veikkaan sen olleen jonkun teini-ikäisen tytön omaisuutta ennen minulle ajautumista. Radio toimii moitteettomasti. Hintaa oli peräti 5 euroa. Rullapiano maksoi kokonaiset 10 euroa. Kannatti satsata 15 euroa viihtyvyyteen, sillä täällä myrskyää oikeasti niin paljon, että on päiviä, jolloin ulos ei kannata lähteä lainkaan. Aikaisemmilla kerroilla minulla on ollut käytössäni siivoojien radio, mutta enää se ei odottanutkaan minua henkilökunnan huoneessa. 

Nyt voin kuunnella paikallista radiota omassa huoneessani.

Blogin vuosipäivä

Eilen oli tämän blogin vuosipäivä. Juhlapäivitys jäi tekemättä, koska jäädyin totaalisesti aamuisella kirkkoreissullani. Olin niin kovasti odottanut ortodoksista jumalanpalvelusta ja että pääsisin tutustumaan ahvenanmaalaisiin ortodokseihin. Mutta toisin kävi: aamukoomassani kävelin kolme kilometriä väärään kirkkoon. Kirkko, jossa ortodoksinen palvelus oli, sijaitsee päinvastaisella suunnalla. En olisi millään ehtinyt. Täällä ei ole julkista liikennettä viikonloppuisin lainkaan ja jätin lompakkoni kämpille. Kävelin takasin päin keskustaan liian vähissä vaatteissa ja menin lämmittelemään luterilaisen kirkon palvelukseen. Siellä saikin laulaa paljon. Lisäksi paikalla oli loistava ksylofoni-orkesteri. Pappina toimi sama ihminen, joka oli kerran vieraillut hoivakodissa. Hän on rock! Ehdottomasti värikkäin naispappi, jonka olen tavannut.

Kirjoitin vuosi sitten: Minulla on unelma: kirjoittaa romaani Alicen elämästä yhdessä ahvenanmaalaisten iäkkäiden ihmisten kanssa. Unelmani on toteutunut ja siitä olen iloinen. Se on myös synnyttänyt uusia ideoita, jotka toteutuessaan tulevat muuttamaan ainakin vähän tätä maailmaa.
Kun yksi unelma toteutuu, niin se antaa uskoa tulevaisuuteen ja voimaa taistella myös muiden asioiden suhteen vaikeuksien kautta voittoon. Kaikki alkaa aina yhdestä ajatuksesta, joka johtaa tekoihin. Sillä on väliä mitä minä ajattelen. Ja sinä.