Hilding Blomqvistin luona - Hos Hilding Blomqvist

Aamureippailun jälkeen vaihdoin normaalit city-vaatteet päälle, hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin kohti Norraesplanadia. Siellä pyörin jonkun aikaa edes takaisin: kaikissa taloissa ei ollut numeroita lainkaan ja saman numeroisia taloja oli aika liuta vierekkäin. Lopulta turvauduin muiden ihmisten apuun ja oikea talo löytyi.

Hilding on veljensä Holgerin lailla sympaattinen, pitkä ja komea mies. Olen niin kiitollinen siitä kuinka ystävällisiä ihmiset ovat olleet minulle. Istuimme Hildingin kanssa kirjastohuoneessa, johon oli hankittu myös kangaspuut eräälle lapsenlapselle. Rakastan niin tuota saaristolaisille ominaista lämmintä ja pehmeää suhtautumista lapsia kohtaan. Olen huomannut tuon piirteen jokaisessa jungfruskäreläisessä, jonka olen kohdannut. Hildingin vaimo tarjoili meille kahvia, pullaa ja keksejä. 

Eläimet ystävinä

Hilding syntyi Jungfruskärissä kotitalonsa pohjoisessa kammarissa vuonna 1942. Hänen ensimmäinen lapsuudenmuistonsa on kuinka hän äyskäröi vettä veneen pohjalta. Isoveli Holger on myös veneessä. Äiti on lähellä, ja on onnellinen olo. Suurin osa Jungfruskärin lapsista oli tuohon aikaan lähestymässä nuoruusikää. Alicekin oli jo 22-vuotias. Tämän takia Hildingillä ei ollut saman ikäsiä leikkitovereita. Niinpä Hilding leikki eläinten kanssa. Perheellä oli kaksi lehmää, lampaita ja muita eläimiä. Hilding muistaa jutelleensa eläimille paljon. Hän oli erään erittäin vihaisen lehmän kaveri. Kun tämä lehmä piti saada aikuisena veneeseen kuljetusta varten, niin isot ihmiset eivät onnistuneet millään konstilla. Suuret lehmät ovat oikeasti vaarallisia olentoja, varsinkin suuttuessaan ja pelon vallassa he saattavat ryhtyä todella rajuihin tekoihin. Hiding oli tuntenut lehmän aivan vasikasta asti. Kun hän huomasi, että aikuiset eivät pärjänneet, hän meni, otti ohuen narun ja pujotti sen eläimen kaulaan. Sitten hän vain käveli lehmän kanssa veneeseen. Tämä esimerkki kertoo erittäin paljon siitä, kuinka läheisiä ja luontevia suhteita lapset ovat aina solmineet eläinten kanssa. Hilding kertoi myös lapsuuden perheen koirasta Lyrasta. Hän keskusteli paljon koiran kanssa. Hilding oli aivan varma että koira kertoi isällekin kaikenlaisia asioita.

Holger ja Hilding Blomqvist
(Hilding Blomqvistin arkisto) 

Hildingin äiti Ali Blomqvist lähdössä hakemaan vettä.
Takana näkyy Nölstö, jossa lehmät laidunsivat.
(Kuva: Hilding Blomqvistin arkisto)

Hildingin lapsuudesta piirtyy satukirjojen kuva silmieni eteen, kun hän kertoo kuinka ihmiset kokoontuivat illan pimetessä aina yhteen jonkun kotiin. Pöydälle sytettiin kynttilä tai öljylamppu. Aikuiset istuivat ja kertoivat tarinoita menneistä ajoista. Lapset kuuntelivat hiljaa. Tämä oli aikaa, jolloin Jungfruskärissä ei ollut sähköä ja ainoastaan yksi puhelin. 
Muutos oli valtava kun pieni poika joutui muuttamaan Houtskariin sukulaisten hoiviin koulun takia. Jungfruskärin kansakoulu oli lakkautettu. Sukulaiset olivat ystävällisiä ja pitivät Hildingistä hyvää huolta, mutta koti-ikävä oli suunnaton. Kotiin ei päässyt muuta kuin joululomalla ja kesäisin.

Blomqvistin perhe: Takana äiti Ali, Hildingin vasemmalla
puolella isoveli Holger ja oikealla puolella isä Hjalmar.
(Kuva: Hilding Blomqvistin arkisto)

Hildingin palasi Jungfruskäriin 14-vuotiaana ja vietti siellä kaksi vuotta. Sen jälkeen hän suoritti kansankorkeakoulun ja sai lahjakkaana oppilaana stipendin Islantiin. Elämä internaatissa muiden opiskelijoiden kanssa oli hauskaa. Koulujärjestelmä oli erilainen ja kaikki uutta, mutta Hilding oppi puhumaankin islantia. Stipendillä maksettiin ainoastaan opiskelu ja asumiskulut. Hildingin oli hankittava työpaikka päästääkseen kotiin. Niinpä hän meni töihin kalastajaksi troolariin. Hilding ei ollut veljensä lailla mikään innokas kalastaja, kalat olivat hyviä lähinnä ainoastaan ruokapöydässä. Mutta hän hoiti hommat ja pääsi kotiin! Sitten kutsuikin Dragsvik eli armeija.
Hilding oli usein kesätöissä poliisina Maarianhaminassa. Kesällä tarvittiin lisäväkeä turistilaumojen takia.  Elämä vei nuorukaisen myös Ruotsin puolelle Tukholmaan muutamaksi vuodeksi. 
Myöhemmin Hilding suoritti sitten poliisikoulunkin. Se kesti siihen aikaan neljä kuukautta. Hilding työskenteli rikos-osastolla 24 vuotta. Tämän jälkeen hän opiskeli merimieskoulussa ja toimi merimiehenä toiset 24 vuotta. Hänen elämänsä on ollut värikäs muiden jungfruskäreläisten tapaan. Oli oikea nautinto kuunnella kaikkia kertomuksia.

Toinen veneessä syntynyt!

Hinding kertoi minulle, että Unon lisäksi eräs toinenkin jungfruskäreläinen on syntynyt veneessä: Ingmar Finneman. Hän syntyi, kun hänen äitinsä oli matkalla Turkuun. Ingmar asuu myös Maarianhaminassa. Taas löytyi yksi haastateltava lisää. Siihen jungfruskäreläiset sitten loppuvat. Ingmarin lisäksi on olemassa Ulla Holmberg Sipoossa. 
Hilding muistaa Alicen iloisena ja viisaana naisena. Alice oli saaren intellektuelli. Ihanaa kuulla! Täytyyhän minun kirjailijana olla päähenkiöni puolella. Tai siis Alice on päähenkilön esikuva, muistutan tästä asiasta nyt yhtä paljon itseäni kuin teitä.

Sininen hetki

Päivän päätteeksi alkoi illan sini laskeutua ja mieleni halaji rannalle. Nyt kun omistan tuon pyhän pukukopin avaimen ja olen paikallisen seuran jäsen, niin luonnollinen rentoutuminen tapahtuu Lilla Holmenissa. Merivesi oli niin virkistävää. Ilma tyyni. Kun nousin vedestä niin laiturille juoksi ikäiseni nainen, joka otti vaatteet pois ja pulahti kylmään veteen. Sen jälkeen keskustelimme niitä näitä, aivan kuten kotona Espoossa. Eri paikka, toiset maisemat ja ruotsin kieli. Muuten aivan sama juttu. Olin tullut kotiin!

Sininen hetki Lilla Holmenissa.
(Copyright: Lumikki Laine)