Viimeisen vierailuni jälkeen aloin puhella israelilaiselle ystävälleni ruotsia! Ja kun menin Espoossa kotikirkkoni kuoroharjoituksiin, niin minusta tuntui kuin olisin ollut vain vierailemassa siellä. Mieleeni pujahti, että minulla on mahdollisesti kaksi elämää. Orastavan rakkaustarinani loppumiseen vaikutti myös pitkät poissaoloni. Kaikkea ei voi saada. Mutta melkein kaiken voi!
Kohti suurta persoonaa
Istuskelen nyt täällä Folkhälsanin talon alakerrassa ja äsken tässä pyörähti eräs asukas, jonka kanssa aina vaihdamme kuulumisia. Hän hoitaa reheviä ja isoja viherkasveja usein iltapuhteikseen. Otin puheeksi ortodoksisen pappismunkin, jota lähden huomenna metsästämään Sundista. Juttukaverini on kotoisin samalta saarelta kuin tämä pappismunkki. Hän kertoi kuinka tämä isokokoinen mies oli kerran kesällä seisonut veneen nokassa. Tuttavani oli ollut rannalla ja hän kuvaili tuota näkyä uskomattoman komeaksi ja vaikuttavaksi. Kuulin myös, että munkki on suuri persoonallisuus. Täällä kannattaa oikeasti avata suunsa ja puhua. Kokemukseni mukaan melkein jokainen tuntee jokaisen tai ainakin tietää nimeltä. Eikä kannata väheksyä ketään, sillä juuri sieltä mistä vähiten odottaa, saattaa tulla tärkeimmät tiedot ja hauskimmat jutut! |
| Joku näistä busseista vie minut huomenna Sundiin. |
Meinasin eilen soittaa munkille, vain todetakseni ettei hänellä ole puhelinta. Enkä enää oikein ehdi kirjoittaa kirjettäkään, joten menen suoraan paikan päälle. Minulla on hänen osoitteensa. Huomiseksi on luvattu myrskyä. Kuulostaa hyvältä. Ripaus dramatiikkaa ei ole koskaan pahitteeksi. Onneksi omistan runsaasti lämpimiä vaatteita. Lunta täällä ei paljon ole, mutta merivesi on noussut 60-80 senttiä. Tuulet ovat painaneet vettä Tanskan salmien läpi. Luonto elää, eikä kysele meiltä pieniltä ihmisiltä, maan matosilta, yhtään mitään. Hyvä näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti