Salaperäiset tontut ja pieni pala kevättä

Sosiaalinen media on lemmikkini ja tärkeässä asemassa tässä projektissani. Saimme sen avulla yhteyden Eila Alopaeuksen kanssa. Hän kertoi minulle aikoinaan todella herkullisia juttuja Jungfruskärin tapahtumista. Vierailin muutaman kerran Hamnössä heidän luonaan. Eilan ja hänen miehensä talo on se sama talo, mikä on ollut merikapteeni Holger Blomqvistin lapsuudenkoti. Minulla on siis valtava aarreaitta käytettävissäni. Sen kun alan vaan tarkastella mitä kaikkea löytyy.

Eila laittoi alla olevan kuvan Facebookin aikajanalleni ja antoi minulle luvan, että saan laittaa sen tänne blogiini lukijoitteni iloksi. Kuvassa on jungfruskäriläisiä joulukoristeita. Mielikuvitukseni alkoi heti laukkaamaan kun katsoin kuvaa. Näiden tottujen on ollut pakko olla eläviä, siis lihaa ja verta, lapsille aikanaan. Ja mitä kaikkea tontut ovatkaan tehneet joulun alla. Ja ennen kaikkea mitä he ovat nähneet! Muistutan teitä lukijoita nyt samalla siitä, että tekeillä oleva satukirja kirjoitetaan aikuisille.

Jungfruskärin joulutontut lähtivät taas joulun alla liikenteeseen.
(Kuva: Eila Alopaeus)

Olen korjannut kaikki muut joulukoritseet jo pois, paitsi jouluvalot ja joulukortit. Sain yhden hoivakodin asukkaan lapselta ihanan kortin, jossa hän kiittää työstäni. Olen tavannut hänet joka kerta kun olen ollut Maarianhaminassa. Hän on myös usein osallistunut musiikki- ja taidesessioihin asukkaiden sekä hoitohenkilökunnan kanssa. Laitoin tuon kortin työpöytäni takana olevaan ilmoitustauluun, josta näen sen. Jos joskus tunnen riittämättömyyttä niin tämä teksti palauttaa minut maan päälle: ...stort tack för de trevliga och skoija stundena på gruppboendet ...i Mariehamn, TACK....

Palautteella on merkitystä

Kun työskentelen muistisairaiden ihmisten parissa taideterapeuttisia menetelmiä käyttäen, saan heiltä palautteen välittömästi. Se palaute on hyvää oloa, iloa, läsnäoloa ja voisin sanoa jopa rakkautta. Saan palautteen myös silloin, kun he tunnistavat minut jollakin salaperäisellä tavalla. Näen sen heidän katseestaan, mutta en osaa kuvailla sitä sanoin. 

Sain myös joulutervehdykseksi kimpun varpuja. Niissä ei ollut lehtiä eikä mitään, mutta niiden ympärille oli kiedottu kosteaa paperia ja ymmärsin siitä, että ne oli syytä pitää kosteana ennen kuin saisin ne maljakkoon. Olin lähtemässä parin päivän päästä lentokoneella Helsinkiin. Tahdoin ottaa kimpun ehdottomasti mukaani, sillä en tiennyt mistä oli kysymys. Sain pakattua ne kosteutettuina ja ilmavasti matkalaukkuun. Kotona laitoin ne heti veteen.

Kun varvut olivat olleet vedessä muutaman päivän, niin niistä alkoi työntyä esiin pieniä lehtiä ja sitten kukkia. Aivan käsittämätöntä. Keittiön pöydälläni oli täysi kevät keskellä joulua. Oi kuinka rakastankaan kaikkea tällaista! Yllätyksellisyyttä ja vuodenaikojen sekoittamista. 

Sain erään hoivakodin asukkaan lapselta joululahjaksi palan kevättä!

Olen tänään ostanut matkalippuja. Lennän nyt tulevana torstaina Maarianhaminaan. Aloitan työt hoivakodissa seuraavan viikon maanantaina, mutta minulla on paljon tutkittavaa myös muualla. Tahtoisin tavata ortodoksimunkin, joka asuu Ahvenanmaalla Sundissa. Julkinen liikenne toimii ainoastaan arkipäivisin eli tämän viikon perjantai on ainoa mahdollinen tapaamispäivä. Toivon, että se sopisi hänelle. Asia selviää varmasti soittamalla. 

Minulla on voimakas tunne siitä, että projektini tulee vielä saamaan uuden käänteen. Olen sen verran taikauskoinen etten uskalla sanoa sitä ääneen enkä kertoa kenellekään. Mieluummin kerron asioista jotka ovat tapahtuneet tai juuri tapahtumassa. Joskus en kyllä ymmärrä mikä asia johtaa toiseen vasta kun jälkeenpäin. Silloin tarkastelen tapahtumaketjua ihmetellen ja pystyn vasta ehkä vuosien jälkeen ymmärtämään kokonaisuuden.