Uusi dokumenttielokuva saaristosta: HOME. Somewhere / HEM. Någonstans

Kävin DocPointissa,  Helsingin dokumenttielokuvafestivaalilla, katsomassa Lotta Petronellan elokuvan Home.Somewhere/Hem.Någonstans. Olen tutustunut Lottaan yhteisten tuttavien kautta, mutta en tunne häntä mitenkään syvällisesti. Sen verran kuitenkin, että elokuva herätti kiinnostukseni, olen utelias hänen suhteestaan saaristoon. Myös aihe sinänsä kiinnostaa, koska elokuvassa liikutaan saaristomaisemissa ja tutkiskellaan siellä asuvien keski-ikäisten miesten ajatus- ja kokemusmaailmaa. Tiesin myös etukäteen missä elokuva on kuvattu, sillä olen myös itse liikkunut samoissa maisemissa.

Lotta Petronellan ohjauksessa meri eri vuodenaikoina näyttäytyy suurimmassa osin niin taivaallisen kauniina, että mieleni tekee heti ulkosaariston luodoille ihmettelemään luontoa. Dokumenttielokuvan päähenkilöt kertovat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Odotin että filmi kertoisi enemmän heidän suhteestaan mereen, mutta filosofinen pohdiskelu ylettyy koko maailman olemassaoloon ja ihmisen osaan. Olen kuullut samoja ajatuksia saaristolaisilta omissa haastatteluissani. Nämä saaristolaiset ovat intellektuelleja koulutuksesta tai työstään riippumatta. Hem.Någonstans -elokuva alkaa yhtäkkiä toimia muusanani omaan satukirjaani varten. Saan elokuvaa katsoessani suoraan oivalluksen yhteen uuteen satuun. 

Maximin vanhassa elokuvateatterissa on tunnelmaa. Tekijöiden esittely ja yleinen keskustelu on alkamassa.

Elokuvan jälkeen valkokankaan eteen saapuu elokuvan tekijät, koko tiimi. Nyt minulle selviää, että Lotta on samanlainen saaristohullu kuin minäkin.  Ja että elokuva on aika pitkälle hänen oma kuvansa. Kun kysyn elokuvassa esiintyviltä miehiltä kuinka paljon he löytävät itseään elokuvasta, niin vastaus on että noin puolet. Mietin dokumenttielokuvien fiktiivisyyttä. Soitan vielä myöhemmin illalla ystävälleni, joka on työskennellyt televisiotoimittajana vuosikausia. Hän kertoo, että dokumenttielokuvat ovat aina jollakin tavalla tekijöidensä omia kuvia. Tietenkin! Sama juttu kuin meillä toimittajilla: valinnoilla on merkitystä.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Lau Nau. Musiikki on nerokas kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lau Nau kertookin, että alussa hän teki siitä aivan liian monimutkaisen, mutta hän sai paljon apua muilta, ja niin lopullinen versio sayntyi.  Luonnon ääniin sekoittuessaan elokuvan musiikki se saa minut yhdessä kuvien kanssa melkein meditatiiviseen tilaan. En tiedä, kuinka tämä elokuva toimii televisiossa, missä se tullaan ilman muuta esittämään. Saaristolaismaisemat pääsevät kuitenkin paremmin oikeuksiinsa isolla valkokankaalla. Onneksi pääsin elokuvan ensi-iltaan. Ensi-ilta on aina ensi-ilta ja oli ihana nähdä Lotta niin kauniina ja onnellisena. Hän on onnensa ansainnut!