Kohtaaminen hoivakodin asukkaiden kanssa

Raahasin iloisen kuplivalla mielellä kitaraa, vahvistinta ja muita tykötarpeita hoivakotiin iltapäivällä. Olisi mielenkiintoista nähdä muistaisivatko asukkaat minua. Avasin oven ja heti ensimmäisellä käytävällä minua tuli vastaan eräs vanhempi naishenkilö, joka hymyili ja tunnisti minut jollakin tasolla. Huomasin hänen katseestaan, etten ollut ainakaan täysin ventovieras. Mutta kuka olin, en ollut aivan varma tiesikö hän - tai muistaisiko.

Tervehdin jokaista asukasta vuoron perään kädestä päivää sanomalla. Huomasin kuinka hyvillään eräskin asukas oli. Ajatella, että joku ilahtuu minun näkemisestäni niin paljon! Eihän heidän kanssaan voi olla huonolla tuulella! Tiedän kyllä, että minun on helppo sanoa näin, kun tapaan heitä lähes ainoastaan taidetilanteissa. Ääniharjoitusten jälkeen laulu soljuikin yllättävän helposti. Asukkaiden kasvoista heijastui ilo. Ja kaikki olivat paikalla. Kukaan ei ollut siirtynyt rajan taakse.

Käsittämätöntä edistystä

Aloitin kuvasäveltämisen saman henkilön kanssa, jota ohjasin viime kuussa. Kun menimme hänen huoneeseensa (minulla on apunani hoitaja Maila, joka osaa myös suomea), niin hän pötkötti sängyllään vajonneena omaan maailmaansa. Kun Maila herätti hänet lempeästi, niin hän reipastui välittömästi minut nähdessään. Hän ei selvästkään  muistanut mitä olimme yhdessä tehneet,  sitä että hän oli aikaisemmin säveltänyt minun ohjauksessani. 
Tämä on kyllä tyypillistä aika monille muistisairaille. He muistavat vaan minut nähdessään, että jotain hyvää on tapahtunut. Ja se hyvä on se musiikki. Näin ainakin asian selosti minulle eräs kokenut työnohjaaja, kun kysyin miksi kaikki erään suljetun laitoksen asukkaat ojensivat käsiään minua kohti aina kun menin sinne ja kuljin ruokapöydän ohitse. Olo oli silloin kuin pop-tähdellä. Tämä tapahtui vuosia sitten musiikkiterapian opintojeni alkuvaiheessa ensimmäisen työharjoitteluni aikana.
Mutta jotain tämä ahvenanmaalainen hoivakodin asukas muisti, kun hän pääsi istumaan pianon ääreen. Käytän kuvionuotteja merkitsemisessä ja tuokion aluksi käymme kaikki merkit, eli kuvionuotit läpi eriväristen kartongin palasten avulla. Asiakkaani löysi määrätietoisesti ja ja sellaisella vauhdilla  kaikki, että olisin luullut hänen harjoitelleen ankarasti monta kertaa päivittäin koko poissaoloni ajan. Olin ällikällä lyöty! 

Tämänkertainen kuvasävellys syntyi kesäisestä kuvasta, joka on Leif Lindgrenin ottama.
(Copyright: Maila Kokkonen)

Toisinaan muistisairaiden ihmisten kanssa työskennellessä sattuu tilanteita, joissa on aivan kuin joitain mystistä mukana. Ja tämä kuvasävellystilanne oli taas kerran sellainen.
Kävin ostamassa myöhemmin iltapäivällä muutaman klassisen CD-levyn. Tarkotuksena on aloittaa musiikkimaalaaminen lähipäivinä.