Vierailu Karl-Erik Bergmanin luokse, osa 1

Tänään pääsin vihdoinkin vesille. Hyvin nukutun yön jälkeen oli ilo pakata kamppeet ja hypätä auton kyytiin. Ahvenanmaa on kaunis syksylläkin. Tuuli on vienyt jo yli puolet puiden lehdistä.

Ajoimme Godbyn kylän keskustan läpi.
Copyright: Lumikki Laine

Ainoastaan tien punertava pinta ja lyhyet puut kertovat että olemme Ahvenanmaalla.
Copyright: Lumikki Laine

Rengaskuningas

Ahvenanmaalla asuu mielenkiintoisi persoonia ja täällä kuulee mielenkiintoisia tarinoita. Tänään kuulin yhden matkalla Bergimanin luokse.

Sodan jälkeen, kun Suomessa oli kaikesta pulaa, niin ahvenanmaalainen Rafael Mattson keksi oivan business idean: hän osti Ruotsin armeijalta valtavan kasan autonrenkaita ja myi ne edelleen Suomeen. Suomessa autonrenkaat olivat tuhoutuneet käyttökelvottomiksi sodassa, ja niiden tarve oli huutava. Tähän saumaan Matsson iski. Hän nettosi kaupoista miljoonia.
Jonkin aikaa kaikki oli hyvin ja elämä hymyili, mutta sitten autojen renkaat alkoivat poksahdella rikki. Ja melkein kaikki Ruotsin armeijan ylijäämärenkaat hajosivat käyttökelvottomaksi, koska ne olivat niin kuluneita.
Ihmiset suuttuivat. Mattson alkoi saada tappouhkauksia. Hän joutui ihmisten vainon kohteeksi ja lynkkausmieliala nousi nousemistaan. Lopulta Mattsonin oli pakko lähteä maanpakoon Amerikkaan. Ja hän säilyi hengissä. Hänestä kehittyi todella raaka businessmies. Hän pyrki saamaan mahdollisimman paljon rahaa keinoja kaihtamatta. Onneksi hän on jo edesmennyt, etten törmää häneen näillä Ahvenanmaan reissuillani.

Rafael Mattsonin talo.
Copyright: Lumikki Laine

Alueella on todella paljon omenatarhoja.
Copyright: Lumikki Laine

Tiet pienenivät mitä lähemmäksi määränpäätä saavuimme.
Copyright: Lumikki Laine

Valmistautumista kalastamaan

Kun pääsimme perille, niin kaikki jännkitys laukesi. Karl-Erik Bergman on niin lämmin ja sympaattinen ihminen, että hänen seurassaan ei voi olla muuta kuin hyvällä tuulella. Hän on kova puhumaan, joten juttua riitti.

Vihdoinkin perillä. Minä ja Bergman.
Copyright: Kaj Wiik

Bergmanin kotitalo.
Copyright: Lumikki Laine

Lyhyen jutustelun jälkeen kyyditsijäni lähti omille teilleen ja me suunnistimme kohti rantaa. Venevaja oli tunnelmallinen kymmenine verkkoineen ja ihmeelisyyksineen. Bergmanin pojat ovat jatkaneet isänsä kalastajan ammattia, joten kalastusvälineitä löytyy joka lähtöön.

Tykötarpeita vajan ulkopuolella.
Copyright: Lumikki Laine

Venevajan sisältä löytyy vaikka mitä.
Copyright: Lumikki Laine

Näkymä ulos lahdelle.
Copyright: Lumikki Laine

Menimme ulos laiturille katsomaan venettä. Sen pohjalla oli paljon vettä. Bergman hyppäsi ketterästi veneeseen ja alkoi äyskyröimään vettä pois. Katselin häntä ja ihmettelin: ei hän voi olla 84 vuotias! Hän liikkuu notkeammin kuin moni viisissäkymmenissä oleva tuntemani mies. Ellen olisi aivan varma hänen iästään niin en uskoisi, jos joku kertoisi. Korkeintaan 60-vuotias. Heräsin mietteistäni ja tartuin ämpäriin ja autoin äyrkyröimään vettä pois.
Kävelimme takaisin venevajaan ja sitten tuli näkyviin vesilintuja. Minut komennettiin laiturilta pois, etteivät linnut huomaisi ihmistä. Sisällä venevajassa syy selvisi kun Bergman tarttui pyssyyn. Saalista ei kuitenkaan tällä kerralla tullut. Metsästyskausi on juuri alkanut.

Pyssy luikahti esiin alle aikayksikön.
Copyright: Lumikki Laine

Hetki ennen lähtöä.
Copyright: Lumikki Laine

Ihmesumppu

En ole koskaan aikaisemmin ollut ammattikalastajan kanssa kalastamassa. Jo veneeseen päästyämme totesin jotain olevan toisin kuin meillä harrastajilla. Veneen keskikosassa oli penkki, joka paljastuikin nerokkaaksi sumpuksi. Sieltä Bergman noukki pieniä kaloja ja siirsi osan niistä isompaan puiseen sumppuun.