 |
| Matka alkoi yksityiskyydillä, sillä muita matkustajia ei ollut. Copyright: Lumikki Laine |
Bussi oli mukava ja matka toiselle puolelle Ahvenanmaata, eli Getaan, maksoi 4 euroa ja 50 senttiä. Vielä vuosi sitten Ahvenanmaan joukkoliikenne oli ilmaista kaikille eli bussimatkat eivät maksaneet mitään. Kun maksut tulivat, niin matkustajamäärät putosivat 80 prosenttia. Pimeällä maantiellä tulikin todella paljon autoja vastaan. Matkan loppukilometreillä bussi pysähtyi milloin mihinkin pimeään keskellä ei mitään ja otti yksittäisiä nuoria koululaisia kyytiin.
Getaan perille päästyämme katselin ympärilleni ja kiersin bussin takakautta. Keskusta on todella pieni. Sitten huomasin aamukoomassani Karl-Erik Bergmanin auton. Olimme sopineet, että hän tulee minua vastaan.
Pimeä lähtö
Bergman halusi lähteä suoraan kalastamaan. Hän oli jo keittänyt meille kaakaota ja tehnyt eväsleivät mukaan. Hän sanoi, että koska menemme niin kauas, niin sieltä ei kannata tulla välillä takaisin. |
| Lähdön hetkellä ulkona oli pilkkopimeää. Copyright: Lumikki Laine |
Ja aivan oikein! Ei mitään pelastusliivejä. Olin arvannut asian. Onneksi hyppäsin sen laskuvarjohypyn, niin että tämä ei pelottanut lainkaan, kunhan kävi vain mielessä. Aamu alkoi valjeta pimeydestä samalla kun Bergman väänsi veneeseen lisää kierroksia. Luojan lykky, että olin hankkinut kunnolliset lämpimät talvivarusteet. Kylmä tuuli sivalsi poskiani saaristomaisemien vilistessä ohitse.
 |
| Aikamoinen teräsmies. Tämä 84 -vuotias ammattikalastaja on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin minä! Copyright: Lumikki Laine |
Verkot veteen
Katselin veneessä olevia kalastustarvikkeita, jotka Bergman oli ottanut mukaan retkelle. Kiinnitin huomiota airoihin: ne olivat todella isot ja painavat. Eikä mitään mikä stoppaisi niiden luisumisen mereen. Tiesin joutuvani tulikokeeseeseen. Bergman kysyi nimittäin minulta eilen puhelimessa osaanko soutaa. Sanoin olevani sunnuntaisoutaja. Ja nyt oli näytön paikka.Nostin airot paikoilleen ja aloitin soutamisen. Saimme ensimmäisen pienen verkon veteen. Siihen oli sidottu useita verkkoja kiinni peräkkäin. Niitä oli aika monta. Kiitin edesmennyttä isoisääni siitä, että hän oli opettanut minut soutamaan 8-vuotiaana ja kiinnittänyt aina huomiota tekniikkaan ja siihen ettei airoilla roiskita vettä. Homma toimi, mutta verkot eivät tuntuneet loppuvan milloinkaan. Sitten kuulin totuuden: niitä oli yhteensä 360 metriä! Jossain vaiheessa sain kehuja: sinähän osaat soutaa! Olin aika otettu ja loppuihan se verkkojen ketju jossakin vaiheessa.
Henkeviä keskusteluja kaislikossa
Bergman ohjasi veneen suoraan kaislikkoon. Ajattelin, että menisimme maihin. Mitä vielä. Istuisimme veneessä odottamassa, että kalat uivat verkkoihin. Bergman työnsi veneen melkein rantaan kiinni. Avasi eväsrepun ja kaatoi muumimukeihin kaakaota. Ja ojensi minulle folioon pakattuja juustoleipiä. Samat eväät kuin lapsuudessani isän kanssa metsäretkillä. Nyt olin taas päässyt sellaiselle retkelle jota ei rahalla voi ostaa. Mahtavaa!
 |
| Huomasin päässeeni tilanteeseen, jota en ollut ymmärtänyt edes toivoa. Copyright: Lumikki Laine |
Keskustelimme kaislikon keskellä kirjallisuudesta, eri kirjailijoista ja heidän tavastaan kirjoittaa. Vaihdoimme myös kokemuksia siitä, mitä kirjoittaminen meille itsellemme merkitsee. Mitä siinä prosessissa tapahtuu. Kuinka sanat löytävät tiensä paperille. Tai kuinka musiikki syntyy. Pääsimme helposti sellaisiin syvyyksiin, mikä ei onnistu kovin monien ihmisten kanssa. Koska ihmiset eivät ymmärrä.
Bergman kertoi elämänsä eri vaiheista aina vanhempiensa tapaamisesta lähtien. Sain kuulla myös hänen seikkailuistaan maailmalla, hän on käynyt 28:ssa maassa. Erityisesti hänelle oli jäänyt mieleen matka New Yorkiin kirjalijatapaamiseen. Thaimaasta hän ei pitänyt lainkaan. Eikä myöskään Los Angelesista. Meillä oli aikaa ja täytyy sanoa, että tätä keskustelua en tahdo unohtaa milloinkaan.
Uskonnoista ja Jumalasta
Sain myös tietää, että roomalaiskatolinen kirkko poltti muinoin 28 miljoonaa (toivottavasti muistan luvun väärin) vääräuskoista ihmistä, eli saman verran ihmisiä, kuin Stalinin toimesta tapettiin Neuvostoliitossa aikoinaan. Kerroin ortodoksisuudestani ja siitä, että mielestäni ihminen ei ole oikein mitään ilman Jumalaa. Bergman sanoi, että hän kyllä uskoo Jumalaan mutta ei minkään tietyn uskonnon kautta. Jumala on hänen mielestään suuri rakkaus ja ihmiset saavat kyllä kuoleman hetkellä "tuomion " tekojensa mukaan eli hyvät ja pahat erotellaan toisistaan.
 |
| Luovaa ja luonnollista ympäristöä syville keskusteluille. Copyright: Lumikki Laine |
Verkot ylös!
Kun eväät oli syöty, kaakaot juotu ja kello kävi, niin oli aika jo nostaa verkot. Ensimmäinen kerta elämässäni kun kalastan tällä tavalla. Yleensä verkot on heitetty veteen illalla ja haettu aamulla. Mutta tämä olikin ammattilaisten puuhaa. Ja Bergman painotti moneen otteeseen, että hän kalastaa nykyään vain omiin tarpeisiin.
 |
| Välillä sää oli aivan tyyni, mutta yhtäkkiä kuin tyhjästä saattoi iskeä pitkäkin tuulenpuuska. Copyright: Lumikki Laine |
Onnistuin soutamisessa myös verkkojen noston aikana. Pysäytin aina kun tuli saalista. Kalat otetettiin pois verkosta sitä mukaa kun niitä sieltä nousi. Mukana oli myös haavi isompia vonkalita varten. Näiltä vesiltä on noussut aina 20 kiloisia otuksia. Nyt niitä ei onneksi tullut. Bergman heitti isot kalat suoraan veneen pohjalle elävänä. Siinä ne sitten hyppivät vähemmän riemuissaan. Saalis oli 18 isoa siikaa ja kolme isoa ahventa. Jos tämä on kotitarpeiksi, niin mikä mahtaa olla määrä silloin kun lähdetään myymään kalaa eteenpäin?
Bergmanin isoisä on ollut kalastaja, samoin hänen isänsä ja hänen kaksi poikaansa ovat ammattikalastajia. Eli siinä on kalastajia neljässä polvessa. Kokemus ja taito ovat sitä luokkaa, että saalista tulee aina ja runsaasti. Täytyy tietää tarkkaan mistä kalat uivat ja se, mihin aikaan sekä kuinka syvällä.
Minua ei harmita lainkaan se, etten päässyt pohjoisluodoille tällä reissulla. Kaislikkokeskustelut ja kaikki muukin on ollut ainutlaatuista. Luodoille pääsee myöhemminkin, mutta että joku noin upea ihminen, kirjailija ja kalastaja, antaa minulle aikaansa ja ottaa mukaansa merelle on kyllä ihan parasta.
 |
| Sen jälkeen kun verkot on nostettu, niin kalat tapetaan ja laitetaan suureen muovisaaviin. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Tähän loppui heidän elämänsä. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Matkalla venevajalle. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Kohta perillä jossakin. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Ammattikalastajan kone sisällä venevajassa. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Tämä reissu alkaa olla lopuillaan. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| "Vähän" verkkoja ja Bergman. Copyright: Lumikki Laine |
Hemma hos Bergman
Reissun jälkeen Bergman ohjaa minut keittiöön ja alkaa laittamaan meille ruokaa: paistettuja perunoita ja kanamunia, ihmeellisen ihanaa kalaa, leipää ja juustoa. Puhdasta lähiruokaa. Jatkamme syödessämme keskustelua. Yhtäkkiä huomaan, että olen kuullut hänen elämänsä tarinan. Olen häkeltynyt. Kuinka tässä näin kävi. Mutta mitä vielä. Hän pyytää minua säveltämään hänen omia runojaan. Suostun tietenkin! Onneksi olen saanut lainattua kaikki hänen runokirjansa. Ne odottavat minua kotona Espoossa.
Bergmanin kaikki runokirjat ovat aina myyneet loppuun eli niitä ei voi saada enää mistään muualta kuin divareista, jos sattuu hyvä onni. Kello käy ja kohta on aika lähteä, sillä työt Folkhälsanilla alkavat klo 13.00 ja kyytini Maarianhaminaan tulee kohta. Menemme pihalle. Alkaa kalojen perkaus. Ryhdyn valokuvaamaan. Bergman perkaa tämän aamun kalasaalista. Hänen pakastimensa ovat täynnä kalafileitä. Hän luovuttaa pakastettua kalaa ruokapankkiin, koska sitä tulee yli oman tarpeen. Hän on ikiliikkuja.
 |
| Parvekkella on laatikoittain herkullisen näköisiä omenia. Saan niitä mukaani kassillisen. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Pihalla on jokapuolella puukasoja. Copyright: Lumikki Laine |
Tontilla on useita eri pisteitä, joissa on valtavia määriä puuta. Suurin osa valmiiksi hakattua polttopuuta. Ystävät, tuttavat ja tuntemattomat ilmoittavat usein Bergmanille, jos jossakin on turhaa puuta, mm. purettavia puurakennuksia tai vastaavaa. Olen tavannut todella omavaraisen ihmisen. Melkein kaikki ruoka on itse tuotettua tai metsästettyä. Ja vielä tämä. Bergman on ahkera ja työnteko on itsestäänselvyys. Hän ei pysähdy. Tästä otan kyllä oppia omaan elämääni.
 |
| Saan mukaani kaksi iso siikaa valmiiksi laitettuna ja paloiteltuna kalakeittoa varten. Copyright: Lumikki Laine |
 |
| Kun näet jotain tämän kaltaista, edessäsi on todennäköisesti jotain suurta. Copyright: Lumikki Laine |
Kun hyvästelemme, lupaan tulla kitaran kanssa esittämään hänelle hänen omat runonsa sävellettyinä. Siihen menee vähän aikaa. Minulla on hänen osoitteensa. Kirjoitan hänelle kirjeen. Sain evääksi myös tiedon, mistä löydän parhaiten kirjoituksia saariston uskomuksista ja hengistä. Tänään kannatti herätä kuudelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti