Helppoa odotusta ja haastavaa valmistautumista

Olen nähtävästi selviytynyt arkielämään takasin. Ryntäsin melkein suoraan laivalta viime keskiviikkona prata svenska -kurssille. Ja seuraavan päivänä eli torstaina menin uudestaan. Jo on kumma ellei tulosta ala pikkuhiljaa syntyä! Nyt viikonlopun aikana olen tavannut ystäviäni, jotka kokevat ruotsin kielen vaikeaksi ja painottavat olleensa pakkoruotsin uhreja. Niin minäkin ajattelin ennen. Nyt olen siirtynyt uhrin asemasta eteenpäin: olen todella kiitollinen joka ainoasta pakollisesta ruotsin tunnista, jossa sain koulaikana käydä. Homman luonne selviää vasta, kun oma intohimo alkaa viedä kohti ruotsinkielisiä alueita. Ja ehkä ikää täytyy olla se kriittinen 50 vuotta tai enemmän.


Tänään järjestin sunnuntailounaan lapsilleni. Mukaan luettuna siskon tyttöni Noora. Mukana oli myös Timppa, joka ei ole vielä syntynyt. Tyttäreni ympärysmitta on kuitenkin niin muhkea, että enpä ihmettele, vaikka ensi yönä alkaisi tapahtua. Nyt elänkin kieli keskellä suuta ja mietin kuinka järjestän projektini, jos Timppa tulee esimerkiksi juuri kun olen lähdössä kalastamaan Ahvenanmaan pohjoispuolelle. No, täytyy varmaan varoittaa kalastajaa että synnytysvaara on olemassa. Tahdon nimittäin nähdä lapsenlapseni heti hänen ensimmäisenä päivänään. Heti ensikohtaamisen jälkeen voin kyllä palata  projektin kimppuun. Minun on syytä muistuttaa myös hoivakodin johtajaa. Hänen kanssaan on helppo asioida - hän osaa suomea. Mutta kalastaja on jo aika iäkäs, yli 80 -vuotias, eikä varmasti puhu suomea lainkaan. Minun on parempi valmistautua puheluun huolella, ettei tule väärinkäsityksiä.

Saas nähdä milloin Timppa siirtyy tänne meidän keskelle.
Odottaminen on kuitenkin ollut huomattavasti helpompaa, kun ei ole tarvinnut itse hoitaa käytännön asioita. 

Illalla lähdin mittailemaan kotirantaani ja päätin, että nyt seuraavalla kerralla kun menen Ahvenanmaalle, niin hankkiudun meren äärelle enemmän kuin viime reissulla.  Kotirantani om kaunis ja innostuin taas valokuvaamaan. Asun Espoon Haukilahdessa ja lyhyempi kävelylenkkini ohittaa Westendin aallonmurtajan sekä lukuisia pieniä rantoja matkalla Melstenin rantaan. Siitä sitten sataman kautta kotiin.

Maisema kotirannaltani kuvattuna Westendin aallonmurtajalta.

Lokakuun illan valonsäteitä.

Vanhempani asuivat täällä Haukilahdessa kun synnyin.
Suunnitelen jo Timpan raahamista näihin samoihin maisemiin.

Tarkastelen nyt uudella innolla ja tarkkaavuudella näitä luonnon värien nyansseja,
 koska sain hyvän vinkin eräältä hoivakodin asukkaalta Maarianhaminasta. Hän opetti minua katsomaan.

Raikas syksy

Pretty beautiful