Aamulla Maarianhaminaan

Sain kerrankin laukkuni pakattua ennen puolta yötä. En vain tajua, kuinka ihmeessä kamaa on taas niin paljon, että jouduin säätämään, ettei tule ylipainoa. Ainakin muistin ottaa talviuintikamppeet mukaan, sillä saan todennäköisesti oman avaimen pukukoppiin. Joka tapauksessa tuttavani Eivor on luvannut avittaa minua tässä asiassa.

Laukut odottavat eteisessä aamuyötä.

Nyt vielä pitäisi ehtiä nukkumaan muutama tunti. En ole aikaisemmin tehnyt lähtöselvitystä netissä, mutta nyt teen sen. Muuten joudun lähtemään lentokentälle jo viiden bussilla. Nej, tack! Saa nähdä kuinka tämä onnistuu. Olen varmasti puolikuollut huomisen työpäivän jälkeen. Tulee mieleen vanhat ajat kun toimin muutamassa järjestössä viestinnän kouluttajana. Kun pohjoisen alueen koulutukset pidettiin Oulussa niin herätys oli aina viideltä. Olin todella raatona kun palasi iltakoneella Helsinkiin. Ja silloin olin paljon nuorempi! Nyt ei onneksi tarvitse tulla takaisin. Muistisairaiden kanssa työskenteleminen vaatii kuitenkin yhtä suuren tarkkaavaisuuden kuin viestinnän koulutus.

Intoa riittää

Olen kuitenkin innoissani. On ihanaa päästä taas Maarianhaminaan. Ehkä tässä on vielä alkuintoa jäljellä. Menen tällä kertaa viikon töiden jälkeen Tukholmaan. Mielenkiintoista nähdä onko aivoissani tapahtunut mitään kehitystä ruotsin kielen suhteen. Se selviää jo huomenna klo 13.00 ! 

Yksi paikallinen tuttavani tulee hakemaan minut kentältä. Se on kiva, sillä tunnen edes  jotenkin kuuluvani johonkin. En koe että olen mitenkään päässyt paikalliseen ahvenanmaalaiseen elämään sisälle, kirjastokortista huolimatta.  Seisoskelen vielä ulko-ovella kuikuilemassa. Mutta ovi on auki!