En pysty arvottamaan kumpi on kauniimpi, Maarianhamina vai kotirannikko täällä Espoossa. Ne ovat keskenään niin erilaisia. Mietin kotirantoja mittaillessani myös kiirettä. Sitä inhottavaa tunnetta, joka estää näkemästä ja kokemasta kaikkea hyvää. Päätin pysähtyä ja kulkea sellaista vauhtia, että saan omittua itseeni kaiken kauneuden ympäriltäni.
 |
| Westendin rannan silta |
 |
| Westendin aallonmurtaja |
 |
| Maisema koirien uimarannalta kuvattuna. |
 |
| Haukilahden venesatamaa ja taustalla Pönttö eli Haukilahden vesitorni. |
Sataman valot toivat mieleeni hautausmaiden kyttilämeret. Olen useasti Pyhäinpäivänä kulkenut Hietaniemen hautausmaalla. Ajattelin nyt enimmäkseen jo ennen syntymää kuollutta lapsenlastani. Haikeus täyttää koko maailman, kun ajattelen pientä tyttöä, joka ei saanut syntyä meidän keskuuteemme. Mietin samaan hengenvetoon myös sitä, kuinka suuren ilon Timpan syntymä on tuonnut.
 |
| Haukilahden venesatamaa. Taustalla Haukilahden paviljonki. |
 |
| Pattisten puiston koivuja. |
Tänä vuonna en mennyt hautausmaalle. Katsoin bussin ikkunasta Ruoholahden kohdalla ortodoksista hautausmaata ja sen kynttilöiden leimuamista pimeässä yössä. Kaunista. Kaupungissa tapasin ystäviäni ja muistelimme kuolleita kavereitamme.
Päädyin Nepalilaiseen ravintolaan kunnon kolmen ruokalajin menuun ääreen.
Juhlimme Timpan syntymää. Pöydässä paloi yksi kynttilä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti