Luovuus virtaa Maarianhaminassa

Törmäsin laivassa samoihin kavereihin, jotka olivat menossa Ahvenanmaalle kalastamaan. He olivat saaneet laivalta ilmaisen tarjoilun kaikista ravintoloista koko loppumatkan ajaksi ja kehoittivat minua tekemään reklamaation ylimääräisistä kuluista. Pääsisin myös heidän kyydissään Folkhälsanin talon pihalle! Kaikki siis järjestyi loppujen lopuksi.

Arto ja Ilari olivat lähdössä kalastamaan.
(Copyright Lumikki Laine)

Kuulin myös miehiltä hurjia kertomuksia pilkkireissuista Ahvenanmaan jäillä. Ilari myy työkseen kalastustarvikkeita ja sain hyviä vinkkejä pukeutumiseen, niin että en aivan heti hukkuisi, jos sattuisin vaikka ensi talvena pulahtamaan. Menen ehdottomasti pilkille talvella!

Tämä näkymä oli mannaa.
(Copyright Lumikki Laine)

Kämpille päästyäni huomasin, että huoneeseen oli tuotu muutama pino tuoleja. Järjestin ne niin, että pystyin liikkumaan hyvin. Sängyn alla olevissa matkalaukuissa oli ruokaa, keittiötarvikkeita ja ulkoiluvaatteita. Otin ne esiin ja purin matkalaukut. Sain järjestettyä tavarat paikoilleen. Sen jälkeen hyökkäsin suoraan suihkuun. Nautin lämpimän ja puhtaan virtaavan veden kosketuksesta, Ja shampoo! Hoitoaine! Puhtauden tuoksut! Aika nopeasti sitä ryvettyy - kahden päivän matkan saastan poistuttua keholtani tunsin olevani kuin uudestaan syntynyt. Sitten, yhtäkkiä kaikki valot sammuivat, samoin jääkappi lakkasi hurisemasta. Onneksi olin asettanut tuolit paikoilleen siitä huolimatta, että pelkäsin äänten kantautuvan asuntoihin. Jos en olisi asetellut niitä, olisin ollut pulassa. Minulla ei ole taskulamppua. Haparoivin askelin suuntasin kulkuni pimeässä kohti sänkyä. Kaivauduin peiton alle ja nukuin kuin tukki aamuun asti.

Koko Maarinhamina pimenee

Herättyäni olin nälkäinen. Sain keitettyä aamukahvit ja puuron. Humps! Ja taas sähköt katkesivat. Pimeys kesti pitkään, joten lähdin ulos. Minun oli käytävä täydentämässä ruokavarastoja. Kun palasin takaisin, niin valot olivat päällä. Sulatin pakkasesta edellisellä kerralla tehdyn kalakeiton. Taas tuli pimeää. Naapurissa on fysioterapeutin vastaanotto. Kohtasin terapeutin odotustilassa. Kuulin, että koko Maarianhamina oli ollut tunteja ilman sähköä. Suurin osa Ahvenanmaan käyttösähköstä tulee ruotsista kaapelin kautta, ja nyt tämä kaapeli oli hajonnut. Eikä kukaan tiennyt mistä kohtaa eli sähkökatkoksia voisi tulla milloin vain. Asia korjaantuisi aikaisintaan ensi viikon alussa.

Maisema ikkunasta.
(Copyright Lumikki Laine)

Ensimmäinen työpäivä hoivakodissa

Työviikosta tulisi tynkä. Olin tehnyt jo kolmannen viikkosuunnitelman. Tässä hommassa ei pärjää jos ei pysty joustamaan ja muuttamaan suunnitelmia nopeasti. Onneksi puolellani oli kokemus sekä asukkaiden ja henkilökunnan toimintatapojen tuntemus. Eräs hoitaja oli antanut oman kosketinsoittimensa käyttöön. Se kannatti ottaa haltuun heti. Liimasimme siihen Mailan kanssa kuvionuotteja ja sitten välähti! En kerro vielä mitä. Kerron sitten kun olemme testanneet sen mitä keksimme! 

Ensimmäinen kuvasäveltämisen tuokio osoittautui haastavaksi. Kosketin soittimesta puuttui nuottiteline. Kuvasäveltämisessä asetan kuvan esille A4:sen kokoiselle paperille ja sen viereen tyhjän paperin, johon sävellys merkitään ylös niin, että sen voi toistaa. Jouduimme säätämään papereita teippiä avuksi käyttäen. Täytyy vaan ihmetellä asukkaan sietokykyä ja rauhallisuutta, kun ympärillä on todella levotonta. Lisäksi soittimen matalat äänet eivät soineet lainkaan. Mutta siitäkin selvittiin. Jossakin vaiheessa asukas sai soittimen toimimaan. Halleluja! Ja jälleen uusi kuvasävellys oli syntynyt tähän maailmaan!

Kokeilin asukkaan kanssa myös pianoimprovisaatiota mustilla koskettimilla nelikätisesti. Asia oli pyörinyt mielessäni jo pitkään ja olin vain odottanut sopivaa hetkeä. Ja se hetki koitti nyt! Onnistuimme!

Hoivakodissa kävi vierailulla myös terapiakoira Alma. Terapiakoirat ovat aivan loistava keksintö. Siskoni adoptoi afgaanin vinttikoiran, joka vaatii runsaasti rapsutusta päivittäin. Kävimme kerran kahvilla Helsingissä paikallisessa hoivakodissa, Charlie (koira) valloitti kaikki vastaan tulevat ihmiset. Uskon, että siitä tulee vielä loistava terapiakoira.

Terapiakoira Alma.
(Copyright Lumikki Laine)

Loppupäivä sujui hengitys- ja ääniharjoitusten sekä laulamisen merkeissä. Huomasin, että kaikki asukkaat muistivat minut. Näin sen heidän katseestaan. Myös hoitajat sanoivat samaa. Tuntui todella hyvältä ja ihmeelliseltä, koska edelllisestä vierailustani oli kuitenkin kulunut jo neljä viikkoa. Ja kysymyksessä ovat muistisairaat ihmiset, jotka asuvat hoivakodissa.

Toinen päivä

Tänään sähköt poikkesivat jälleen, mutta se olikin jo odotettavissa. Saimme Mailan kanssa kehitettyä paremman systeemin kosketinsoittimille. Nyt homma oli hanskassa. Pääsimme aloittamaan rauhallisemmin kuin eilen ja olin tyytyväinen. Mutta sitten....asiakkaalla olikin hammaslääkäri. Huh! Tämä oli pahinta mitä voisi tapahtua, että kesken terapeuttisen taiteellisen työn huoneeseen tulee pari henkilöä ja homma lopetetaan kuin saksilla leikaten. Asukas tunnisti tunteeni välittömästi ja tuli kolme kertaa lohduttamaan minua. Muistisairaat osaavat lukea tunteita miljoona kertaa paremmin kuin ns. tavikset. He ymmärtävät niitä. Meillä on paljon opittavaa heiltä. En usko, että mitään todellista vahinkoa pääsi tapahtumaan. Minulle sanottiin aikaisemmin, että asiakas on menossa hammaslääkäriin, mutta en tajunnut kuinka paljon aikaa sinne menemiseen kuluu. Eli ei kenenkään syy. Tämänkaltaisissa tilanteissa punnitaan ihmisten kyvyt. Se, miten asiat selvitetään. Homma ei jättänyt minuun mitään arpia, mutta tästä lähtien kysyn aikataulut erittäin tarkkaan ennen sessioita.

Toinen yksilösessio onnistui loistavasti. Kiitän kyllä Mailaa tuesta ja rauhallisuudesta. Tämä oli mielestäni ensimmäinen kerta kun asiat eivät menneet niin sanotusti putkeen. Asukas teki hienon kuvasävellyksen. Tunsin selkeästi kuinka hän nautti tilanteesta, kun sai olla tärkeä. Ja hän muisti systeemin kuinka sävellystilanteessa toimitaan. Olin niin onnellinen! Päätin yrittää nelikätistä improvisaatiota myös hänen kanssaan. Kerroin, että nyt painetaan ainoastaan mustia koskettimia.

Totaalinen yllätys.
(Copyright Maila Kokkonen)

Asiakas lähti soittamaan rohkeasti ja kuunteli mitä ääniä hän sai aikaan. Minä menin mukaan. Soitimme usein tällä menetelmällä lapseni kanssa kun hän oli nuorempi. Nyt en antanut mitään ohjeita, kerroin ainoastaan että kaikki mustat koskettimet soivat yhteen, virheitä ei voi tulla. Soitimme vain ja nautimme improvisaation lumosta. Homma toimi yli kaikkien odotuksieni. Aloin lopettamaan tuokiota siten, että lopetin itse soittamisen kokonaan ja otin ryhdikkään asennon asiakkaan vieressä. Se toimi. Hän lopetti myös. Ihanteellista. Missään tapauksessa ei pidä mennä sanomaan: lopeta nyt! Se on sivallus vasten kasvoja, juuri kun on syntymässä jotain ainutkertaista ja ihmeellistä. Mutta nyt tiedän kuinka homma toimii!

Improvisaatio täydessä vauhdissa.
(Copyright Maila Kokkonen)

Asiakas tahtoi oma-aloitteisesti tehdä vielä toisen improvisaation kanssani. Se oli yksi tämän päivän ehdoton kohokohta. Yhteistyömme Mailan kanssa toimii niin hyvin, että useissa kohtaamisissa syntyy uutta. Parempaa työparia on tuskin mahdollista löytää.