Joulukadun avajaiset Maarianhaminassa

Tänään oli tämän lyhyen viikon viimeinen työpäivä. Hoivakodin asukkaat, varsinkin omat yksilöasiakkaani, olivat harvinaisen väsyneitä, joten siirsimme konsertin seuraavaan jaksoon. Tulenhan takaisin Maarianhaminaan jo kahden viikon kuluttua. Uudet kuvasävellykset syntyivät väsymyksestä huolimatta. Jatkoimme myös nelikätisen pianoimprovisaation soittamista. Menetelmä tuntuu sopivan erinomaisesti muistisairaille. Tosin toisen asiakkaan muisti ei tänään kyllä oikein riittänyt siihen, että käytämme ainoastaan mustia koskettimia. Hän oli liian väsynyt. Yllätyksekseni juuri ne kaksi asukasta, jotka ovat olleet aina todella omissa maailmoissaan, osallistuivat aktiivisesti yhteiseen ohjelmaan. Tuntui kuin he olisivat saaneet jotain outoa virtaa siitä samasta pimeydestä, joka väsytti kaikkia muita. Myös minua. Aloin jo pähkäilemään oliko heille kenties annettu jotain piristävää lääkettä. Ei ollut annettu, kerrottiin kun kysyin.

Tästä se joulu alkaa

Maarianhaminan kävelykatu oli kuin nuijalla lyöty alkuillasta. Kadulla kaupungin lapset esittivät jouluaiheisen tanssin. En nähnyt juuri mitään - tiheä ja korkea ihmismuuri piti siitä huolen. Kaupat olivat auki tavanomaista myöhempään ja lapsilla oli päässään tonttulakkeja tai joulukuusen koristenauhaa. Vaikutti siltä, että tuosta tapahtumasta alkoi ahvenanmaalaisten joulun vietto. Ihmiset kävelivät lyhyttä kävelykadun pätkää edestakaisin ja tervehtivät toisiaan. Iloinen puheensorina ja karnevaalitunnelma täyttivät ilman. Kaupoissa valittiin joulutekstiilejä, ostettiin kynttilöitä ja leijailtiin muuten vaan joulun huumassa. Kävelykadun kupeessa Lucia-ehdokkaat lauloivat mikrofoniin joululauluja. Kaikki oli niin suloista ja täydellistä. En tavannut ainoatakaan tuttua tuon puolen tunnin aikana, mitä kävelykatua mittailin. Enkä nähnyt ketään humalassa. Tapasin omat tuttavani myöhemmin kaupungin laitamilla.

Minun suosikkivalaistukseni ovat nämä puihin kiinnitetyt tähdet.

Ahvenanmaalla ei säästetä enrgian kulutusta ainakaan jouluvaloissa. Sähkökatkoksiakaan ei ole nyt ollut vähään aikaan. Ruotsista tuleva sähköputki on luultavasti jo korjattu. Toivon ainakin niin.

Tämä on kyllä niin ahvenanmaalainen näky.

Ihmiset tuntuvat ottavan joulusta kaiken irti. Kuulin tänään hoivakodin johtajalta, että Lucia-juhlaan, joka alkaa kirkosta, kannattaa mennä vähintään 45 minuuttia aikaisemmin. Muuten ei todennäköisesti näe Luciasta vilaustakaan. Eilen paikallinen tuttavani kertoi siitä, kuinka hän vihaa joulua. Onhan tietenkin olemassa sanonta: poikkeus vahvistaa säännön!

Hoivakodissa emme vielä siirtyneet musiikillisesti kovinkaan paljon joulun tunnelmiin. Ainoa joululaulu, jota lauloimme yhdessä asukkaiden kanssa, oli Stilla natt, heliga natt. Ensi kerralla sitten enemmän.

Jouluhybristä Maarianhaminan kävelykadulla.

Tuntuu oudolta lähteä täältä jo kolmen päivän jälkeen, koska olen ollut täällä niin vähän aikaa. Huomenna olen näihin aikoihin illalla jo Marjatta -tädin sohvalla laskemassa lampaita. Pian on taas aika pakata matkalaukut. Täytyy muistaa aamulla mennä apteekkiin ostamaan matkapahoinvointilääkettä. Ei voi tietää milloin joudun taas keskelle rajumyrskyä! Tästä lähtien valmistaudun kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan!