Keinuvassa laivassa matkalla Maarianhaminaan

Nousin ylös iltapäivällä ja päätin, että fokusoin kaiken toimintani ja ajatukseni ainoastaan lähtöön. Keitin kannullisen kahvia ja kaadoin sen kurkustani alas. Ei tuntunut hyvältä. Olin niin pettynyt itseeni. Avasin netin ja menin ilmatieteenlaitoksen sivuille. Merelle oli luvattu tuulen nopeudeksi 14 - 15 m/s. Se on kova tuuli. Kaivoin matkapahoinvointipillerit esiin. Ei tehnyt mieli syödä aamiaista. Jo ajatus laivan keinumisesta sai minut voimaan pahoin. Vatsaan sattui. Ilman pahoinvointilääkkeitä minulla ei tulisi olemaan toivoakaan istua ravintolassa tai kävellä horjahdellen pitkin laivan käytäviä.

Mietin miten ihmeessä herään ajoissa laivalla Maarianhaminaan, niin että nousen todella ylös. Kännykän herätys ei riitä. Onnettomana katsoin sänkyäni ja kännykkääni. Otin kännykän käteen ja selasin soittoääniä. Valitsin ikävän kuuloisen äänen. Jotenkin minulle tuli tunne, että olin vaan yksinkertaisesti sammuttanut kännykän kellon, ja mennyt takasin selinmakuulle ja siihen sitten nukahtanut kuin kivi. Työhuoneessani on iso kassillinen  pahoinpideltyjä herätyskelloja. Olen säästänyt ne siksi, että tarkoitukseni on joskus tehdä niistä taide -installaatio. Viides tarkastamani kello kävi ja soi voimakkaasti. Muistan kuinka ex-mieheni osti sen minulle. Siinä on kovaäääninen hälytin mukana. Hälyttimen voi irroittaa ja laittaa esim oven taakse ja jos joku avaa oven alkaa jumalaton ulina. En luota täysin tuohon kelloon. Nyt se vaikutti toimivan mutta on olemassa syy, mitä en nyt muista, miksi kello on päätynyt kassiin kohtalotovereidensa joukkoon. Kello on 25 vuotta vanha.

Harmaata ja mustaa

Kun astuin ulos kotiovesta, niin taivas läikehti tumman harmaana ja mustana. Toivoin että sade ei alkaisi ennen kuin olisin terminaalissa. Tällä kertaa lähdin ajoissa liikkeelle. Aion tulevaisuudessa panostaa siihen, etten enää myöhästyisi mistään. Katsoin länsiväylältä bussin ikkunasta ulos merelle: taivas tummeni ja musteni koko ajan. 

Ratikassa aloin yhtäkkiä katsella Aleksanterinkatua turistin silmin. Matkani alkoi tuosta hetkestä.

Tuuli repi laivayhtiön lippuja kivasti jo satamassa.

Kuvittelin olevani lähtöselvityksessä ensimmäisten joukossa.

Yllätyin, kuinka paljon ihmisiä oli satamassa, Ja paljon nuoria äitejä vauvojen ja taaperoikäisten kanssa. Hississä kuulin, että aamulla on luvattu tuulta jopa 19 m/s. Toivottavasti nuo lukemat toteutuvat sen jälkeen kun olen jäänyt laivasta pois Maarianhaminassa. Maarianhaminan satama on niin suojassa, että pääsen todennäköisesti maihin puoli viideltä!

Kotini aamuyöhön asti.

Hyttini sijaistee autokannen alla toisessa keroksessa. Olen sen ainoa asukki. Onneksi. Tulen laittamaan hälyttimen täysille ja kännykän kurjan herätysäänen myös. Laitteet sijoitan niin kauas sängystäni kuin mahdollista. Kun vilkaisin kännykkääni hytissä ajatuksena soittaa youngsterilleni, niin huomasin että puhelinverkko ei toimi siellä. Muuten hytti on hiljainen, ei kolissut vielä ainakaan pahasti. Pahin mitä tiedän on kuorsaus. Sitä en onneksi tule nyt kuulemaan. Odotan mielenkiinnolla millainen äänimaisema minun ympärilleni piirtyy yön aikana.

Kysyin infosta miten herätys toimii niiden ihmisten kohdalla, jotka menevät Maarianhaminaan. Ei se toimi. Henkilökunta tulee koputtelemaan oville vähän ennen neljää. Toivon että koputtavat kovaa.

Suklaata ja ruokaa

Nyt mietin uskallanko syödä mitään. On vähän nälkä. Mutta inhoan oksentamista - emme ole vielä lähelläkään kovaa tuulta. Istun nyt laivan ravintolassa ja kun katson ulos, niin näen ainoastaan mustaa kuohuvaa merta. Ihmiset täällä ovat hyväntuulisia. 

Tämän illan ohjelma.

Yleensä käyn katsomassa ja kuuntelemassa karaoketa. Poistun kyllä heti paikalta, kun humalaiset aloittavat joikaamisensa tai laulajat ovat tosi huonoja. En jaksa kuunnella mölinää. Se on ihan okei ja jopa suotavaa silloin, kun teen musiikkiterapeuttista työtä. Eräällä kehitysvammaisten kesäleirillä karaoke oli todella suosittua. Tulkinnat olivat niin omaperäisiä että ne jäivät pysyvästi mieleeni. Oma tyttäreni on toiminut vuosia sitten karaoken vetäjänä. Hän kertoi, että työ oli palkitsevaa, koska ihmiset tulevat toteuttamaan unelmansa. Pääsevät esiintymään ja laulamaan sen yhden biisin, jota ovat harjoitelleet viikkokausia kotona. He saavat olla hetken suuria tähtiä. Näkökanta on hyvä, sillä tuon avulla vetäjän roolin varmaan jaksaakin vetää läpi. En ole kokeillut karaokea muistisairaiden kanssa. Ehkä sekin päivä tulee vielä joskus eteen.

Yökerhon show on yleensä myös must. Tänään menen sen jälkeen heti nukkumaan ellen nukahda jo ennen sitä. Nyt tarvitsen ruokaa ja lepoa. Täytyy vähän miettiä kuinka järjestän tämän viikon työt hoivakodissa. Koska menetin yhden päivän. Kurjaa. Hytistä minua ei tavoita kukaan, koska mitään kommuniaatioväyliä ei ole.