Maata jalkojen alla - Södermalmin lumoissa

Minulla oli siis edessäni päivä Tukholmassa. En tuntenut nälkää ja päätin syödä vasta myöhemmin kaupungilla. Ihmettelin hieman sitä, ettei laivayhtiö tajonnut ruokalippuja edes siinä vaiheessa kun vaihdoin infossa euroja kruunuiksi. Työntekijä näytti kyllä niin rasittuneelta, etten viitsinyt ottaa asiaa edes puheeksi. Tiedä kuinka vaarallinen tilanne oli oikeasti ollut edellisenä yönä. Olin onnellinen kun pääsimme harmaaseen satamaan. En päässyt hyttikortillani ulos tarkistuspisteestä. Sama ongelma oli kohtalotoverilla. Aikamme kytättyämme tuli laivalta kaksi ystävällistä ihmistä, jotka eivät panneet lainkaan pahaksi, kun änkesimme kysymättä heidän kanssaan ulos.

Olin jo päättänyt viettää päiväni Södermalmilla. Pidän tuosta hieman taiteellisesta, boheemista kaupunginosasta. Satama-alueelta päästyäni nautin kun tunsin kovaa maata jalkojeni alla. Tiesin, etten ainakaan nousisi ilmaan minkään aallon voimasta. Mutta aika pian huomasin horjuvani ja käveleväni vinoon. Olo oli kuin parin promillen humalassa.

Keinuminen jatkui Tukholman kaduilla.
(Copyright Lumikki Laine)

Liikkeellä oli tavallisia tukholmalaisia. Vastaani tuli ainakin kaksi päiväkotilasten -ryhmää sekä töihin kiiruhtavia kaupunkilaisia. Pari punkkaria nauroi kovaan ääneen kadunkulmassa. Oli lounasaika. Tiesin, että osa tuttavistani tapaisi toisiaan puolen päivän aikaan. Olin päättänyt kävellä paikan päälle ja kun vilkaisin kelloa, niin oli jo kiire. Minua huimasi ja keinutti. Pyörrytti. Oli pakko syödä jotain. Ostin kioskista kaksi jäätelöä ja söin ne kiiruhtaessani eteenpäin. 

Ehdin hyvin paikalle. Kun menin sisälle taloon, katsoin seinäkelloa ja se olikin vasta vähän yli yksitoista. Ruotsissa aika on tunnin jäljessä. Ei tullut myrskyn jälkimainingeissa ihan heti mieleen. Tuore kahvi tuoksui ja maistui hyvältä. Oli mukavaa nähdä ihmisiä ja kuulla ruotsinkieltä. Ja puhua sitä. Olin ikävöinyt ahvenanmaalaista puhetapaa, mutta kyllä tämäkin kelpasi näin aluksi. 

Täällä join myrskyn jälkeiset aamukahvini hyvässä seurassa.
(Copyright Lumikki Laine)

Kavereiden tapaamisen jälkeen halusin lähteä kävelemään. Huomasin jo sisällä istuessani, että auringon säteet leikkasivat ilmaa ja kadut olivat täyttyneet loppusyksyn valosta. Tahdoin ulos aurinkoon. Nautin kävelemisestä ja ihmisten sekä näyteikkunoiden katselemisesta. Vähän väliä löysin edestäni joulukoristeita ja mainoksia. Kadut olivat täynnä elämää. Minulle tuli kunnon nälkä. Ensimmäisen kerran koko matkan aikana. Menin sisäälle pieneen intialaiseen ravintolaan. 

Sain täältä erittäin maistuvan aterian.
(Copyright Lumikki Laine)

Ravintolassa oli paikalla minun lisäkseni yksi japanilainen perhe, pari arabia ja yksi ruotsalainen nainen. Tunnelma oli leppoisa ja kaivoin tämän Chrome Bookin esiin ja sain hoidettua pakolliset asiat.

Houkuttelevat portaat. Mutta nyt ei ollut aikaa
pidempään kaupunkiseikkailuun.
(Copyright Lumikki Laine)

Loppusyksyn aurinko hivelee taloja.
(Copyright Lumikki Laine)

Vauhdin hurmaa.
(Copyright Lumikki Laine)

Torielämää Södermalmilla.
(Copyright Lumikki Laine)

Löysin kauniin katolisen kirkon, monine sivualttareineen.
(Copyright: Lumikki Laine)

Loppujen lopuksi nautin pitkästä kävelystä. Mutta takaraivossa hakkasi jatkuvasti tieto siitä, että minulla oli ainoastaan kolme päivää aikaa Maarianhaminassa.