Kohti Tukholmaa

Nukuin taas todella makeasti. Riuhtaisin aamulla aikaisin (klo 9.00) itseni irti lakanoiden lämmöstä ja laiton kahvit kiehumaan. Kaikki tavarat olivat hujan hajan, koska en ollut jaksanut pakata yöllä. Ulkona oli kaunis ilma - auringon valo taittui pilvien läpi ja joissakin kohdissa pilvipeitto oli jopa utuisen ohut. Lähdin pyöräilemään kauppaan. En voinut ottaa sitä riskiä, että minulla ei olisi kahvimaitoa valmiina, kun tulen seuraavalla kerralla Maarianhaminaan. Tuntui hieman omituiselta, että jugurtitkin olisivat syötäviä vielä ensi kerralla. Mietin mahdollisuutta muuttaa Ahvenanmaalle asumaan. Millaiseksi elämäni muodostuisi siellä? Täydensin myös varastoja Tukholmaa varten.

Kävin moikkaamassa Gretaa hänen Gammalt och Nytt puodissaan. Tiesin että löytäisin Gretan valikoimista sopivan joululahjan Marjatta -tädille. Mietimme myös mahdollisuutta, että kehittäisimme yhteisiä musiikki-sessioita. Ajatus on hyvä ja olin otettu siitä, että Greta arvostaa ammattitaitoani.

Reippaillen kohti satamaa

Vein avaimet hoivakotiin ja minulle tarjottiin ruokaa. Minun on melkein mahdotonta kieltäytyä hyvästä ruoasta. Joten popsin herkullisen lounaan ennätysvauhtia ja menin yläkertaan pakkaamaan. Työnsin kasviskeiton pakkaseen - minulla olisi siis seuraavalla kerralla valmis ateria odottamassa minua. Jouduin hieman säätämään, että sain kaiken mahtumaan matkalaukkuihin. Mutta onnistuin. Päätin kokeilla kuinka nopeasti pääsen kävellen satamaan Skeppersgatanilta. 

Jätin takin vetoketjun auki ja työnsin villamyssyn reppuun. Silti minulle tuli kuuma jo puolessa välissä matkaa. Tunsin kehoni kuumenevan samalla tavalla kuin rankan urheilusuoristuksen, esimerkiksi sulkapallon peluun aikana, on joskus vuosia sitten tapahtunut. Mietin mitä teen jos myöhästyn. En myöhästynyt, Matka kesti 23 minuuttia. Sain odotella laivaa kaikessa rauhassa. Amorella on hyvä laiva, koska siinä on leposalonki ja kunnon kahvila. 

Laivaan tultuani pelästyin kännikalojen määrää, mutta onneksi he olivat vain päiväristeilyllä ja vaihtoivat laivaa. Menivät siis toiseen laivaan. Ainahan laivassa on humalaisia, mutta niidenkin taso vaihtelee. Oikeastaan tällä matkalla se on yksi ja sama, koska täällä salongissa heitä ei näy. Tein päivän hyvän työn, kun lainasin Viking Line klubi -korttiani eräälle ruotsalaiselle miehelle. Hän sääsi sillä melkein 50 euroa. Tänä vuonna oma joulukalenterini onkin sellainen, että teen ystävällisen teon ilman hintalappua joka päivä aina jouluaattoon asti.

Tässä näitä luotoja, jotka hypnotisoivat minut niin helposti.

Loisto päivän valossa.

Merellä ei ole tuullut tänään juuri lainkaan, joten en ottanut pahoinvointilääkkeitä. Luotojen ihastelu on lempipuuhaani. Ja niitä riitti ainakin alkumatkalla. Maisemat näyttivät upeilta keulakahvilasta tarkkailtua. Mietin juuri, että onneksi ei tarvinnut jäätyä ulkona, kun aloin palella. Se on varma merkki väsymisestä. Joten suuntasin kulkuni tänne salonkiin. Laivan infosta kerrottiin, internet -yhteydet olivat poikkeilleet koko päivän. Nukahdin lepotuoliin. Kun heräsin, niin ulkona oli jo pimeää. Olemme lähestymässä nyt Tukholmaa, saaristo kylpee rantahuviloiden ja loistojen valoissa.