Satujen keräämisestä

Aloitin päiväni lukemalla kirjaa Kattburga slott och andra finlandsvenska folksagor. Kirjan lopussa on selitetty satujen historiaa ja niiden keräilytapoja. Olin yllätynyt kuinka samankaltaisia tarinoita on kerrottu tuhansia vuosia ympäri maailmaa, ja kuinka ne ovat liikkuneet aikana, jolloin ei ollut olemassa minkäänlaisia teknisiä kulkuneuvoja kuten junia, lentokoneita jne. Tietotekniikasta ei kannata edes puhuakaan.

De tre spinnerskorna
kuva: Kristina Segercrantz,
kirjasta Kattburga slott och andra finlandsvenska folksagor

Satuja on kerätty ihmisiltä ja jotkut ovat kerätessään jopa juottaneet viinaksia haastateltaville, että he puhuisivat enemmän. Sitten minulla välhäti: minähän olen tehnyt samaa Jungfruskärissä kun haastattelin Alicea, Unoa ja Anna-Liisaa. Ilman viinaksia. Ihmettelen vieläkin kuinka onnistuin. Sillä samoihin aikoihin eräs saaristossa syntynyt kollegani (toimittaja) oli yrittänyt samaa, mutta jungfruskäriläiset olivat pitäneet suunsa supussa eivätkä kertoneet hänelle mitään.

Kun nyt ajattelen, niin minullahan on useita satuja ja pieniä kertomuksia Jungfruskäristä – olen siis myös itse satujen kerääjä!

Mitä jos minullekin

Sama voisi tietenkin periaatteessa tapahtua minulle Maarianhaminassa – mutta enpä usko. Olen tehnyt niin paljon erilaisia projekteja muistisairaiden kanssa. Ja minulla on aika hyvät tukijoukot – tämä selvisi kun vierailin hoivakodissa heinäkuussa, sekä olen saanut viestin hoivakodin johtajalta, että henkilökunta on innostunutta.

Mutta silloin kun tein nuo haastattelut jungfruskärissä, en ollut vielä aloittanut musiikkiterapian opintoja. Mutta olin tietenkin toimittajan työssäni sekä taide- ja mediaohjaajana tottunut kohtaaman erilaisisa ihmisiä. Mutta olihan tuo toinenkin ammattitoimittaja. Tutkimattomat ovat saaristolaisten aivoituksien tiet...

Ajatuksia Janssonin näyttelystä

Tove Janssonin  näyttely Ateneumin taidemuseossa oli elämys. Se maailma jonka hän on luonut yhdessä muiden kanssa on ihmeellinen. Rakastan häne meriaiheisia taulujaan sekä alkuperäisiä muumilaakson hahmoja ja sitä maailmaa, jossa he elävät. Näyttelyssä näkyi selvästi eri aikakausien teosten välityksellä kuinka muumilaakson väki on syntynyt. Jo varhaisimmissa teoksissa oli viitteitä tulevasta taiteilijan itse sitä tietämättä. Näin jälkeenpäin kun katsoo koko hänen tuotantoaan (suurinta osaa) niin asian tajuaa. Vähän samalla tavalla kuten kirjassa syötetään pikkuhiljaa vihjeitä lukijalle, joihin jää koukkuun, niin että on pakko lukea teos loppuun.

Tove Janssonin näyttelyyn Ateneumissa jonotettiin tänään oikein urakalla.
Jono oli kasvanut jo silmänkantamattomiin kun tulin kahden tunnin jälkeen ulos näyttelystä.