Vastakohtien maailmassa

Tiesin jo tullessani, että ensimmäisen vierailun aikana Maarianhaminasa tulee paljon yllätyksiä vastaan. Ja yksi niistä on ehdottomasti se, että elintarvikkeet ovat huomattavasti kalliimpia kuin Helsingin seudulla. Olen tähän asti elänyt epäuskossa, että hintoja nostetaan turistien riemuksi kesäkaudeksi. Toinen yllätys on se, että kauniissa, aivan mahtavassa kirjastossa, joka jo ehti lumota minut arkkitehtuurillaan ja ystävällisellä henkilökunnalla, ei ole ajanmukaista tietotekniikkaa asiakkaiden käytössä. Koneet ovat hitaista, enkä esimerkiksi edes pystynyt hoitamaan niillä omaan vaatimattomaan projektiini liittyviä asioita. Masiinat tuovat mieleen ensimmäiset tietokoneet taide, ja -mediapajoilla 1990-luvulla. 

Kuva Maarianhaminan kirjastosta. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää....
(kuva: Lumikki Laine)

Turha mennä merta edemmäs kalaan

Tietotekniikan koukerot ärsyttivät minua siksi, että tiesin joidenkin ihmisten seuraavan tätä blogia jatkuvasti. Joten nuo itse tekemäni ärsyttävät virheet ja kolkon näköiset tekstit olivat jo menneet luettavaksi. Tarkoituksenani oli hoitaa ne valmiiksi kuvineen päivineen heti musiikkisessioiden jälkeen, mutta tekniikka tökki. Asun täällä tilavassa huoneessa, mutta se on jotenkin katvealueella niin, että talon wifi ei yllä sinne. Saattaa loppujen lopuksi olla ihan hyvä juttukin.

Osa tämän talon pientä tunnelmallista kirjastoa.
(Kuva: Lumikki Laine)

Myöhemmin selvisi, että talon omassa pienessä kirjastossa wifi toimii varmasti. Ja havaintoni mukaan tämän talon asukkaat ovat hieman iäkkäämpää porukkaa, ja menevät yöpuulle varsin aikaisin. Nytkin pari kaveria jätti yhdeksän kieppeillä palapelin pöydälle ja paineli nukkumaan. , joten saan istua tässä aivan rauhassa. Kaiken lisäksi tämä kone toimii ja siinä on asianmukaiset ohjelmat! 

Tässä istun enkä muuta voi ,enkä tahdokaan mitään muuta :)
(Kuva: Lumikki Laine)

Viihdyn täällä, nyt kun asiat alkavat rullaamaan. Ja olen saanut tämän blogin taas kuntoon.

Hieman on sellainen tunnelma, että tarjolla on tuhat tarinaa. Olen ehtinyt jo tutustua pintapuolisesti kahteen muusikkoon, joista toinen on käynyt Jungfruskärissä ja tuntee hyvin jonkun joka on asunut siellä. Epäilen (tai ehkä vain toivon salaa) että tämä joku toinen on Uno Hambergin poika. Tiedän että hän asuu täällä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että olisi paras keskittyä musiikilliseen työhön. Seuraavalla reissulla ehkä energiaa piisaa muuhunkin. 
Sain paikallisilta kummastuneita katseita kun kerroin tuovani ensi kuussa fillarin mukanani. Pakko myöntää, että tänään illalla oli aika hyhmäinen ilma. Onneksi sain kyydin kotiin. Olin ajatellut reippailla toista kautta kotiin illanistujaisista.

Ahvenanmaa on näyttäytynyt minulle jo muutaman päivän aikana hieman toisenlaislta, kuin miten sitä on minulle yritetty markkinoida. Toki Maarianhaminan jotkut osat ovat kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjoista. Mutta löytyy täältä muutakin.

Oi jos saisin tuossa asua joskus!
(Kuva: Lumikki Laine)

Kerrostalo hieman kauempana keskustasta.
(Kuva: Lumikki Laine)